maanantai 21. syyskuuta 2015

Hiivatin hiirikoira!

Olimme tänään metsällä ensimmäistä kertaa niin, että oli molemmat koirat mukana. Kyllästyimme Halin myyrien pyydystelyyn, joten ajattelimme josko Hilda toisi hieman vipinää Halin pikkuisiin kinttuihin. Hommahan tosiaan toimi. Hali painatti kiitettävällä vauhdilla ja etäisyydellä.

Tunnin rämminnän päälle koirat törmäsivät metsopoikueeseen. Kuulimme kotkotusta ja kohta hyvää haukkua Halilta. Liekö kaksi koiraa oli liikaa vai mistä johtui, mutta koppelo ei kestänyt haukussa kun pari minuuttia. Hali turhautui, kun koko poikue kaikkosi ja pyydysti myyrän. Ajatteli varmaan, että kyllä minä tuon muhkean myyrän ainakin möyhennän! Sen päälle vielä oikein raivokkaat persravit ja takaisin lintutyöhön.

Pienen matkaa kuljettuamme törmäsimme uudestaan poikueeseen, joka oli lennähtänyt vanhan kuusikon puihin. Valitettavasti Hali ei hokaa puussa hiljaa istuvia, joten yksi jos toinen poikueesta häipyi tavoittamattomiin vuoron perään.

No, eipä siinä mitään, saimmepa taas kokemusta koiralle ilman häiritsevää myyrätyöskentelyä. Villellä oli meinannut mennä hermo Haliin, kun sateisella iltalenkillä Hali oli ollut 20 - 50 m päässä persaus pystyssä myyriä pyydystelemässä koko parin tunnin reissun. Ville oli laittanut pyydystelyn rankkasateen ja päälle iskeneen UKKOSEN piikkiin, mutta sama toistui seuraavana päivänä, kun minäkin pääsin mukaan. Silloin Villellä hirtti kiinni ja se lähti pois metsästä, kun ei kestänyt katsella, kun koira vaan kaivaa myyriä syödäkseen,  komentamisesta huolimatta. Muutamaksi tunniksi kaavailtu reissu typistyi tuntiin, mutta sepä ei riittänyt Halille. Hali nappasi mökin pihalle unohtuneet riekon perkeet suuhunsa ja katosi tunniksi. Olipahan taas piinaava tunti, kun iltakin alkoi hämärtyä.

Ville lähti mopolla naapureita ajelemaan, niin jostain Hali ilmestyi mopon perään juoksemaan. Liekö näytti karkureissulla mieltään, kun hänen hauskaa omakivajahtiaan yritetään rajoittaa...

Meillä oli täällä taas kolme päivää Villen yksi työkaveri erästelemässä saksanseisojansa kanssa. Mukana oli myös norjanharmaahirvikoira. Edellisen erävieraan kanssa "vaivasi" helteet, niin nyt vaivasi rankkasateet ja öttiäiset aamusta alkaen. Vettä tuli parina päivänä tuutin täydeltä. Tänne annettiin oikein sade- ja tuulivaroituskin. Ojat on taas niin täynnä vettä, että hyvä kun yli pystyy hyppäämään. Edellisen erävieraan kanssa saimme joka ilta hämmästellä revontulia. Varsinkin ensimmäisenä iltana ne olivat äärest komiat ja isot, koko taivaankannen mittaiset. Meidän päänylle muodostui myös huikaiseva näytös, joka kuuklen kertomana todennäköisesti oli korona-aukko!

Sateista viis, miehet kävivät ahkerasti erällä ja minäkin ehdin muutamille reissuille mukaan. Ensimmäisen illan suunnitelmat oli niin hurjat, että ajattelin miesten jäävän kokonaan ilman saalista, mutta kyllä ne pitivät lupauksensa ja toivat kolme riekkoa. Yksi kullekin.

Lauantaina erästelimme suoraan mökiltä käsin. Hilda pöllytti riekkopoikueen, josta yksi kaarsi meidän sivuitse säilyttäen kuitenkin henkiriepunsa. Sanoin Villelle, että muista sitten, että sinne jää aina se yksi riekko vielä. Emme ihan kerinneet lähtöpaikoille, kun Ville selostaa miten isoa ja hyvää mustikkaa kasvaa ja kauhoo niitä suuhunsa. Siinä silmänräpäyksessä maasta lähti vielä se yksi! Minä sättimään, kun ei olla tarkkana vaan päästetään linnut karkaamaan... Hilda nosti kuitenkin vielä yhden epäonnisen riekon ilmaan. Riekko putosi laakista kenttään.

Riekon metsästys päättyi sunnuntaina, joten kävimme vielä kiertämässä viimeisen "riekkolenkin" illansuussa, kun erävieras oli jo lähtenyt ja olimme ensin käyneet puuhaamassa lampaille laidunta. Ei nähty riekon riekkoa, mutta törmäsimme ensimmäiseen teeripoikueeseen. Hilda nosti poikueesta akkateeren oksalle, johon Ville sen laakista pudotti n. 40 metristä. Kyllä harmitti, ettei ollut Hali puun alla haukkumassa.

Mukava norjanharmaa Tane.

Vauhdikas ja ihana Capu löysi lämpimän lepopaikan Villen asepussista!

Tyytyväinen ja kuumissaan.

Capu töissä.

Lauantai-iltana aurinkokin hieman pilkisteli nuotiolla.

Tänään aamu valkeni aavistuksen sumuisana ja siedettävänä polttiaisten ja mäkärien suhteen. Teerien pulputus kantautui suon laitamilta.

Taivaallinen taukopaikka.

Tulet.

Hali touhusi tulien ajan rantaviivassa. Ehti kuitenkin käväistä makkaralla ja poseeraamassa.

Lauantaina nuotiotulilla istuessa erävieras pääsi vielä minkkijahtiin, kun havaitsimme minkin pulahtavan pariin otteeseen rantaviivassa. Kävimmekin tänään laittamassa loukut latinkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!