Sitä on kohta viikon verran eletty vuoden parasta aikaa eli kanalinnustus on alkanut. Meillä oli avauksesta kolme päivää erävieraana Villen työkaveri labbiksensa kanssa. Teeripoikueet loistavat valitettavasti poissaolollaan, mutta muuten olemme törmänneet lintuihin melko kiitettävästi. Saaliiksi ne eivät liiemmin ole antautuneet, mutta Hildan ylösajaman riekon makuun sentään olemme jo päässeet. Ja mikä parasta, kokeneet unohtumattomia eräelämyksiä.
Yksi unohtumaton elämys sattui heti avausaamuna. Olimme olleet Halin kanssa vain puolituntia metsässä, kun kuulimme sen nostavan etuoikealta reilusta sadasta metristä meistä lintuja lentoon. Rytinästä päätellen metsopoikue! Ei mennyt aikaakaan kun ilmoille helähtää sydämet pompauttava haukku. Kunnon tiheää tasaista tikkausta, mutta välissä oikein ulvontaa. Liekö ulvomisesta johtunut, mutta lintu kesti haukussa vain kuusi minuuttia. Ville ei päässyt ihan tarpeeksi lähelle ampuakseen, joten tuli karkko. Lintu paljastui koppeloksi, eikä ainakaan Villeä säikkynyt, sillä se lensi Villen ohi puuhun. Hali ei kuitenkaan älynnyt seurata koppeloa eikä saanut uusintahaukkua varsinkaan, kun homma levisi aivan käsiin.
Kuulin takaani ääntä ja käännyttyäni katsomaan näen poron tepastelevan kohti kaikessa rauhassa taivaan tietämättömänä meistä. Rupean kaivamaan kameraa esiin, niin poro joko kuulee kahinan tai havaitsee liikkeen ja pysähtyy katsomaan. Porolla leviää silmät suuriksi, kun se huomaa minut. Se meinaa vielä tulla kohti, mutta katsoo kuitenkin varmimmaksi kääntyä kannoillaan.
Hali ei nähnyt poroa, mutta haistoi sen. Kiusaus oli vastustamaton lähteä perään. Jouduimme huutaen komentamaan Halia olemaan menemättä poron perään. Samassa tietenkin koppelo lähtee ja hetken perästä toisesta puusta vielä ukkometso! Arvaa harmittiko? Vielä enemmän harmitti, että Hali onnistui reissun päätteeksi saamaan saalikseen myyrän...
Melko helposti Hali lintujen puuttuessa äityy myyrätyöskentelyyn. Valitettavasti se hidastaa menoa senverran, että yksi metson maastalöytökin on tämän vuoksi menetetty... Puustalöytöjä Hali ei ymmärrä vielä ollenkaan. Tänään viimeksi lähti metso meidän yläpuolelta puusta, mikä oli jäänyt Halilta huomaamatta. No, emme mekään olisi metsosta mitään tienneet, ellei sen hermo olisi pettänyt.
Erästelemässä pitää olla jo aikaisin aamusta, sillä jo kymmenen jälkeen lämpötila alkaa kohota ja öttiäiset heräävät, myös hirvikärpäset. Aamuisin on ollut verrattain viileää n. 1 - 3 astetta, mutta puolenpäivän aikaan tarkenee jo t-paitasillaan + 20 asteen lämmössä. Aivan liian kuuma keli juoksuttaa koiraa.
Lauantaina lähdimme liikkeelle vasta klo 09 ja reissumme venyi pitkälle iltapäivään. Matkalla miehet manasivat moneen otteeseen hirvikärpäsiä ja minä huomauttelin kuumuudesta ja mäkäräisistä. Minun huomauttelu tulkittiin valittamiseksi, mutta miehet kuulemma vain totesivat asian...
Kuumuuden ja ötököiden lisäksi "riesana" on olleet muut metsästäjät. En muista, että tällä suunnalla olisi ennen ollut näin hulinaa. Yleensä täällä ei ole oikeastaan ollenkaan näkynyt muita, niin nyt on ollut jänismiehistä alkaen kaikenlaista kulkijaa. Jäniksestä tulikin mieleen, että Hali sai eilen aamulla perslähdön metsäjäniksestä. Luulin, että joku hyökkäsi Halin kimppuun, kun se ulisi, kiljui ja haukkui pusikossa. Samassa tajusin, että se ajaa jotakin takaa. Jänisajo kesti noin kymmenen minuuttia.
Kiitos vielä isäntäväelle! Oli hieno reissu. Näitä sun tekstejä on hauskaa lueskella ja onnistuit nappaamaan Sandelssista hyvän kuvan ainoana hetkenä kun se ei yrittänyt syödä Villen nuotiopuita ☺ T: Timo ja Santtu
VastaaPoistaKiitos, mukavaa oli ja tervetuloa uudestaan! Rapsutukset Santulle ja terkut Annalle!
Poista