Olen nyt melkein viikon pyörittänyt yksin tätä mukavuuksetonta (tyhmä sana, eihän tämä mukavuukseton elämä mitään muuta olekaan kuin mukavaa) mökkiarkea ja 11 eläimen taloutta. Työläin kaikista on tuo meidän Hali. Ja no ehkä veden kanto mäkäräparven korventaessa naamaa. Huiski etelän nainen siinä sitten, kun et käytä ohvia ja molemmissa käsissä on ämpärit!
Olen joka aamu ihan kirjaimellisesti (kahden) kukonlaulun aikaan lähtenyt Halin kanssa +/- 6 km:n pyörälenkille, jotta se jaksaisi olla mökissä nätisti mun työpäivän ajan. Ja onhan se jaksanut. Yhtenä päivänä oli kukkaruukku multineen päivineen pudotettu sohvalle. Arvasin, että lampaat on varmaan laajentaneet laidunaluettaan ja Hali innoissaan kurkkinut niitä ikkunasta.
Hilda-parka on päässyt mukaan vain illan kävelylenkeille, paitsi tänään otin sen mukaan pyörälenkille! Ajattelin pitää Hildan vapaana sivulla, ettei se popsi mahdollisia linnunpoikasia. Olimme hienosti ohittaneet hädissään ympärillämme lentelevän kuovin tms. joka yritti äänekkäästi kiinnittää meidän huomion itseensä. Eihän me välitetty niist.
Olimme päässeet melkein purolle, josta kääntyisimme kahlailutauon jälkeen takaisin. "Surkea" suo oli loppumassa ja metsikkö alkamassa, kun Hilda tonkkaa terävästi tienpientareelle haistelemaan. Linnunpoikasten pelossa komensin Hildan pois. Samassa puskasta sinkoaa joku niin raanakko, nii-in raanakko emo puolittaiseen lentoon. Lähes juoksi tienpiennarta niin matalalla, että Hilda saavuttaessaan melkein maistoi pyrstösulat suussaan. Pysäytin pyörän ja karjaisin Hildan takaisin juuri ennen kuin raanakkoa esittävä emo kaartoi metsään. Luulen, että kyseessä oli tavipoikue. Emo näytti pikkuruiselta sorsalinnulta.
Hilda oli välittömästi kytkettävissä ja tuli luo. Loppumatkan pyöräilin sitten molemmat koirat remmissä. Ajattelin päästää Hildan takaisin pyöräillessä tavipaikan jälkeen uudestaan irti, koska olimmehan jo saman reitin pyöräilleet, niin eihän siellä nyt enää mitään voisi olla... Eipä.
Mökille oli enää noin puoli kilometriä matkaa, kun oikealta puolelta lähtee valtavalla rytinällä lintu lentoon. Koirat sinkaisevat remmeissään vasemmalta oikealle ja minä onnistun hyppäämään ketterästi kahdelle jalalle pyörän satulasta. Koirat oli aivan into piukeena! Hali haukkuu ja vetää. Hilda hyppii tasajalkapomppua ilmaan ja pitää ihme kirkuntaa. Voin kertoa, että Hilda ei olisi ollut enää välittömästi kytkettävissä, kun metsästä lähti metso! Jouduin noin satametriä taluttamaan pyörää, koska koirat oli niin kiihkoissaan.
Ajattelin ensin, että se oli koppelo, mutta miksi se olisi lähtenyt niin aikaisin, jos sillä oli poikaset? Mietin myös, että olisiko se voinut kuitenkin olla ukkometso. Mutta sanooko ukkometso mennessään kot-kot? Toivottavasti se ei ollut koppelo ilman poikasia... Jatkuvat sateet on saattaneet olla hieman haastava keli pysyä hautomassa ja sen jälkeen saada poikaset säilymään hengissä märässä ja mäkärättömässä maastossa. No, nyt on mäkärää! Silloin tietää, että niitä todella on, kun paikallisiakin vaivaa!
Kaikki aamun pyöräilyt on olleet kivoja. Sadekuurot eivät ole osuneet lenkkimme ylle. Pääsääntöisesti on jopa aurinko paistanut lämpimästi. Tämän päivän lenkki oli silti ehdottomasti paras, kun Hildakin pääsi mukaan. Mahtavasta lenkkifiiliksestä huolimatta luulen, etten sentäs yksin lähde kahden koiran kanssa enää pyöräilemään. Niissä on voimaa kuin pienessä kylässä, kun kanalintu lähtee. Seuraavalla lähdöllä saattaisin tarvita jo vähintään otsaan laastaria. Villen kommentti pyörälenkkiimme oli, että olet kyllä humu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!