Hali nuohosi takapihalla tuollaisessa kasvisaarekkeessa, missä kasvaa mm. purppurahappomarjapensas. Epäilin, että pensaan piikki vahingoitti Halin silmää. Hieman vaikea lääkärin oli lampulla yrittää nähdä rimpuilevan Halin silmään, mutta lopulta onnistuttiin toteamaan, että reikää tms. siellä ei ainakaan ole. Hali sai antibioottisilmätippaa ja reseptin apteekkiin, jos silmä vielä vaivaa.
Rokotus sentään meni hienosti, ilman venkoiluja. Koko lysti eli taskulampulla sohottaminen ja piikin tuikkaaminen niskaan maksoi herkulliset 80 euroa! Ai niin, ja kaupan päälle saimme neuvon, että Hali voisi hyvinkin painaa kilon enemmän.
Mistä pääsemmekin aasinsillalla Hildan ja Onnin painoon, josta aikaisemmin kirjoittelin. Hilda on laihtunut. Se painaa enää 30 kiloa (painoi jo pahimmillaan 32,5!), mutta näyttää silti vielä hirmuiselta pömperöltä... Onni on onneksi lihonut. Se painaa jo reippaasti päälle neljä kiloa.
Hilda muuten tartutti juoksunsa Haliin. Ollaan katseltu Halia tällä viikolla sillä silmällä, että toiset juoksut on alkamassa. Nyt eläinlääkärissä asialle tuli vahvistus, kun Halin jälkeen operaatiopöydälle oli ilmestynyt verta. Toivottavasti tuo Hilda ei nyt tartuta Haliin kiivasta juoksurytmiään, joka on noin viisi kuukautta, jos sitäkään! Eläinlääkäri ainakin meinasi, että ei välttämättä...
Ohessa vielä valokuvia yhdeltä tämän viikon kävelylenkiltä, jonka tein jokirantaan koirien kanssa. Kappale kauneinta kotikaupunkia:
Piti ottaa koirista hienoja poseerauskuvia, mutta Hali olisi halunnut vain läträtä vedessä. Kun vihdoin sain ne asettumaan nätisti vierekkäin, kuulin tuttua, nopeaa siipien vihmontaa. Ajattelin saavani komean kuvan, kun sorsat lentää jokilinjaa pitkin koirien editse, mutta korkealta vetivät yli. Koirat katselivat tarkkaavaisena niiden menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!