Itsestäni mitään puhumatta todettakoon, että Hilda on lihonut. Se on aikaisemmin painanut n. 28-29 kiloa, mutta nyt se painaa 32 kg! Hilda on ollut jo muutamia viikkoja laihiksella, muttei vielä ole mitään tapahtunut. Luultavimmin syy lihomiseen on se, että Hilda syö meidän Halin ruuat! Olemme nyt yrittäneet pitää vahtia, ettei Hilda pääse napostelemaan Halin jättämää suht täyttä ruokakippoa...
Siinä missä Hilda on lihonnut niin Onni on laihtunut. Se ressukka painaa enää 3,9 kiloa (normisti n. 4,5 - 5 kiloa)! Olen hieman huolissani. Molemmista.
Lämpimällä kKk-lenkillä mielessä oli nuo inhat sihisevät matelijat ja kuinka ollakkaan törmäsimmekin sellaiseen. Tai emme onneksi ihan kirjaimellisesti törmänneet, vaan himmasimme huimaa hölkkävauhtiamme, kun näimme myöskin melko haipakkaa metsäautotien yli luikertelevan kapean, mutta pitkähkön ja mustan kyyn. Hali äityi sitä haukkumaan! Yritin ponnekkaasti kertoa Halille, että tämä on kyllä ehdoton EI-EI! Kyy luikerteli metsäautotien reunaman nurmimaton alle piiloon. Siis yök. Ajatella, jos väistät jotain pientareelle, niin voit tietämättäsi seistä vaikka kyyn päällä. Puhumattakaan siitä, että jäljelle jäi sellainen houkuttelevan pieni reikä, joita Hali tykkää tonkia myyrän toivossa...
Ville oli samaan aikaan korkkaamassa uistelukauden lähipitäjässä työkaverinsa kanssa. Olivat saaneet muutaman hauen puikon. Ja bonganneet jotain hieman mukavamman keväistä kuin kyyn. Käki oli kukkunut järvellä!
Muita kevätbongailuita molemmin puolin vappua on kirjosieppo, vesimittarit, rentukat, koivun hiirenkorvat, neito- ja kangasperhonen sekä paatsamasinisiipi.
Todistusaineistoa terhakoista hiirenkorvista sunnuntailenkin varrelta 3.5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!