Selviäähän sitä 5 kuukautta ilman itsestään selvyytenä pitämiä asioita eli sähköä ja juoksevaa vettä sekä niiden mukanaan tuomaa luksusta. Elämä on totaalisesti erilaista, kun mökki lämpiää sateisena ja koleana kesänäkin puulla, vesi nousee kaivosta ja kulkeutuu saunalle sekä mökkiin hartiavoimin ja lämpeää myöskin puulla, mökistä vesi menee ulos hartiavoimin eikä pyykki- tai tiskikään peseydy itsestään, kun itse puuhaat sillä aikaa jotain muuta.
Sisävessaan mieliessä valoisana kesäyönä koivun juurellekin pissii ihan mielellään, mutta lokakuun jo - 10 asteen pakkasessa huussiin hilpaisu vaatii jo hieman varustautumista mm. taskulampulla, kengillä ja pipolla. ;)
Ei ihminen turhaan ole keksinyt näitä helpotuksia, mutta ilman niitäkin pärjää hyvin. Ainakaan mökillä ei tule ns. vapaa-ajan ongelmia, koko ajan löytyy tähdellistä tekemistä eikä tv:tä ja nettiä tarvita viihtymiseen.
Nyt kotona jo räpsytetään sähkövaloja, katsellaan tv:tä ja pesukonekin jyskyttää taukoamatta vaatekasaa pienemmäksi sillä aikaa, kun itse kirjoitan tätä. Suurin mullistus on ehdottomasti talon lämmitys, joka tapahtuu vain nappia (!) painamalla. Ja kun napista on säädetty talon lämmitys haluttuun asteeseen, talo myös pysyy lämpimänä eikä tarvitse herätä kylmentyneeseen tupaan ja aloittaa aamua puuhellan syttymisen kanssa tappelemisella, jotta tarkenisi edes aamuteet juoda hytisemättä pöydän ääressä. :D
Viisi kuukautta elämästä meni ohi pelottavan nopeasti. Aikaan mahtuu harvinaisen sateinen kesä, joka varmasti olisi jossain vaiheessa jäänyt Kainuussa kesken (äkkilähtö eteleän helteisiin!) ellei meitä olisi paikkaan sitonut ihanat kesälampaat.
Tuntuu, että viiden kuukauden aikana saimme jotenkin vähemmän aikaan, kun tiukilla muutaman viikon lomillamme. No, sateisesta kesästä huolimatta saimme sentään korjattua ja maalattua mökin ulkoapäin ja tehtyä hieman polttopuita. Melkoisen kiireisenä meidät piti myös lammasprojekti sekä kesävieraat, joita mukavasti tupsahteli mökille yllättäviltäkin tahoilta.
Ensimmäisen kerran olimme kanalinnustusmailla muutamaa päivää vaille koko kanalintukauden. Pari viikkoa meillä oli valtion luvat, mutta muuten metsästimme joko omilla tai seuran mailla. Näistä vaihtoehdoista saaliin kannalta parhaaksi osottautuivat omat maat, mutta valtion maat takasivat taas laajemmat salot, joilla vaeltaa.
Kanalintukauden huipennus tapahtui edellis viikon sunnuntaina (21.10.) jolloin Ville onnistui nappaamaan ensimmäisen kiväärimetsonsa ikinä, ja vieläpä juuri omilta mailta. Ei ihme, että seuraava viikko valtion luvilla jäikin saaliittomaksi, mutta oli silti sitäkin hienompi upeine pakkasaamuineen ja auringonpaisteineen.
Viimeinen koettelemus "survival campissamme" oli kotimatka. Sateisen syksyn vuoksi emme jotenkaan hokanneet elo-syyskuun vaihteessa kotona piipahtaessamme ottaa talvirenkaita matkaan, vaikka siitä puhetta olikin ollut. Jotenkaan sitä ei uskonut, että vesisade lokakuuhun loppuisi. Vaan niin kävi ja talvi "yllätti" jälleen kerran autoilijan.
Onneksi 5-tie oli hyvässä kunnossa ja vain kotikunnan pikkutien mutkat olivat kaikista petollisimmat. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin kotiin koko porukka kissaa ja koiria myöden!
Tervetuloa sivistyksen pariin! :) Meillä kävi kans pikku vikatikki, kun koira-auto oli sumpussa vieraan auton takana ja piti treeneissä käydä toisella kaupunkiautolla, jossa ylläri ylläri ei ollutkaan vielä talvirenkaita alla... Olipas kiva huomata jäisessä alamäessä, että ei ihan taidetakaan kääntyä vielä tästä risteyksestä vasemmalle... :D Nyt sitten talvi lämpimässä niin pääsette keväällä taas kuuntelemaan erämaan kutsua :)
VastaaPoista