"Sunnuntai 21.10.2012 Onnea 9 v. Onni-kissalle!
Nyt kääntyi jo pari viikkoa vaivannut huono metsästystuuri ja kunnolla kääntyikin. Aamu oli jo pelkästään ilman puolestava aivan mahtava auringonpaisteineen ja - 8 asteen pakkasineen.
Hurautimme päättäväisesti autolla muutaman kilometrin omalle jokivarren hakkuuaukolle, vaikkei olla jostain syystä siinä tänä vuonna teeriä eikä metsoja nähtykään. Aurinko kimmelsi kilpaa heinissä ja puissa. Istuimme kaatuneella rungolla höyryävää kahvia kuksista hörppien.
Eipä kauaa mennyt, kun näimme jo teeren lentävän. Hetken näytti siltä, että se istuu metsänreunan korkeisiin puihin, mutta edempää suolta kuuluva pulputus ilmeisesti houkutti sen syyssoidin pitoihin. Melkoiset teerien pidot oli käynnissä, sillä suolta kantautui kova pulputus ja suhauttelu.
Naapuri oli omalla, varmalla teeriaukollaan, kyttäämässä ja soitteli, että olisi koirille etsittävää. Rupesimme tekemään lähtöä naapurin palstalle hieman pettyneinä, ettei taaskaan käynyt meille tuuri, kun yhtäkkiä Ville äkkäsi, että meidän suon takana männyissä istuu teeriä!
Ville pääsi hiipimään ampumahollille ja laukaisi kiväärinsä. Oli kuulemma pudonnut!
Ei muuta kun koirien kanssa etsimään. Kalle löysi akkateeren puun juurelta! Siinä etsiessä Villen pään yli oli porhaltanut vielä kymmenkunta teertä, mutta haulikko ei ollut matkassa. Naapuri soitteli, että tulkaa jo, täällä on hirveästi teeriä. No, niin on täälläkin!
Lähdimme kuitenkin etsimään naapurin ampumaa teertä. Hilda oli niin innoissaan, että se sinkaisi hakkuulta suoraan metsään, mutta Kalle malttoi hieman rauhallisemmin työskennellä ja löysi teeren naapurille!
Juotiin hakkuun reunalla vielä kahvit, jonka jälkeen lähdimme takaisin mökille tyytyväisinä päivän saaliiseen. Vaan päiväpä ei loppunut siihen.
Mökin pihalle tultaessa hokasimme, että meidän talon vieren metsästä lensi teeriukkoja hakkuulle. Ville lähti hiipparoimaan niiden perään. Minä jäin mökin pihamaalle koirien kanssa.
Kuulin sivulta niityn takaa alkavasta rantametsästä melkoista rytinää. Jokin lähti lentoon ja rysäytti minusta ja koirista n. 30 m sivuun metsävarvikkoon. Samassa se jatkoi matkaa ja näin sen nousevan hakkuun puuhun. Lentoääni kuulosti metsolta, mutta ilman silmälaseja katsottuna kelossa istui mielestäni ukkoteeri.
Samaan aikaan Ville oli hiipparoinut hakkuulla onnistuen säikyttämään teeret matkoihinsa, mutta yhtäkkiä hakkuulle lehahtaa ukkometso... ja kyllä, istuutuu n. 100 m päähän männyn latvaan ! Ville oli sydän pamppaillen tähdännyt metsoa, unohtanut kokonaan varmaan hengittääkin ja laukaissut.
Seuraavan Ville todisti hakkuulta ja minä mökin pihalta. Ammuttu lintu, jonka Ville tiesi ukkometsoksi ja minä luulin ukkoteereksi, pomppasi ylös ja räpytteli tovin ilmaa siipien alle aivan pystysuorassa asennossa. Lopulta se lähti laskeutumaan vasemmalle alas.
Lähdin koirien kanssa hakkuun suuntaan, kun kuulinkin jo Villen huutavan, että päästä koirat hakuun. Korosti vielä, että "nyt on sellainen saalis, joka TÄYTYY löytää!"
Ville oli nähnyt linnun putoavan, mutta häviävän sitten kumpareen taa, joten putoamispaikka ei ollut tiedossa. Kuljimme koirien kanssa hakkuulla hetken, kunnes Ville hokasi, että Hilda on löytänyt linnun. Iso vanha ukkometso! Nyt se kävi Villelle tuuri, sai sen mitä syksylle toivoi, elämänsä ensimmäisen kiväärimetsonsa! Ja vielä omilta mailta!
Mökillä punnittiin "vanha känä", joka painoi 4 kg! Kyllä nyt kruunautui parin viikon epäonniset erävaeltelut! Ja kuten Ville sanoi, Tapio ihan selvästi antoi tämän linnun meille!"
Hieno saalis!!! :)
VastaaPoista