Olimme tänään ensimmäisessä näätäjahdissa ikinä. Halin kanssa tietenkin ja omalla palstalla, missä näädän jälkiä olemme silloin tällöin havainneet. Keli ei ollut mitä parhain. Lunta työnsi lisää kohtalaisella koillistuulella, mikä aukeilla paikoilla tuntui enemmänkin navakalta, mutta metsän siimeksessä oli ihan siedettävä. Lämpötila oli aavistuksen plussan puolella ja uusi lumi tietenkin pakkaantui metsäsuksen pohjaan. Hiihtäminen oli siis kävelyä suksilla, sillä suksi ei luistanut edes alamäessä!
Villen sanoja lainatakseni kiteytän koko näätäjahdin, että olisi se ollut kumma, kun en eläessäni ole näätää nähnyt, että se olisi juuri nyt näyttäytynyt. No ei näyttäytynyt juu, eikä nähty muita tuoreita jälkiäkään kuin oravan. Hiihtelemään lähtiessä näimme ensin muutaman teeren lähtevän ja sitten teeritokan! Hali tapaili hieman mustalle teerelle haukkuakin.
Reipas Hali hankikannolla töitä paiskimassa.
Kuva ei ihan tee oikeutta, mutta karhu oli selkeästi viidellä kynnellä raapinut mäntyä. Ihmettelin ensin, että kuin muka näin matalalta, mutta Ville huomautti, että mehän ollaan hangen päällä toistametriä korkealla. Aivan.
Ensi vuonna sitten paremmalla onnella näätäjahtiin, sillä näätää ei enää tämän päivän jälkeen saa metsästää. Höh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!