Takana on upea erästelyviikko kera samanhenkisten ystävien eli Hildan kummikasvattajien. Tiistaina otimme Villen kuumeeseen menetetyn reissun korkojen kera takaisin. Erästelimme Kirnulammen ja Murhijärven laavuille ja takaisin. Päivän aikana patikointia yhteensä 17 km ja yhdeksän raikasta ulkoilutuntia. Kolmen ensimmäisen kilometrin jälkeen oli saalis repussa.
Olimme jo melko lähellä Kirnulammen laavua, kun Ville erkaantui oikealle muusta porukasta. Huomasin, että puusta lehahti isohko lintu Villen suuntaan. Kohta kuuluu PAM! Ville oli sattunut seisomaan metsän uumenissa aivan hiljaa paikallaan, kun huomaa koppelon lehahtavan eteensä puuhun. Sekunnin Ville oli epäröinyt haulien kantomatkaa, mutta lintu oli niin hyvin näkyvillä ja kuitenkin liian lähellä kiväärille. Ville oli laukaissut haulikon ja sanonut Hildalle HAE, sillä lintu oli pudonnut puusta. Tämän jälkeen Ville oli sulkenut sepaluksensa ja vastaanottanut Hildan tuoman koppelon. ;D
Villen ja Hildankin ensimmäinen koppelo ikinä!
Murhijärven laavulla lounastulilla.
Etualalla Villen sukat kuivumassa ja taka-alalla ylen tv-uutisistakin tuttu Soma.
Linkki uutiseen: Lainanoutaja vähentää haavakoiden määrää.
Kanalinnustajien etumaastossa oli tyttöenergiaa: Soma, Jatta ja Hilda.
Karhunkakkoja nähtiin monessakin paikkaa. Kuvassa melko vanha tuotos. Murhijärven laavun lähistöllä kakkojen lisäksi karhu oli reuhannut kaivellen ja kääntäen sammalta ympäri. Murhijärven reissulla pidimme erityisen tarkasti huolta, että koirat pysyvät lähellä. Siellä oli nimittäin noin viikkoa aikaisemmin susilauma syönyt hirvikoiran. Linkki Ylä-Kainuun uutisointiin asiasta: Sudet tappoivat metsästyskoiran.
Hilda Karttimojoella.
Karttimojoen laavu sijaitsee erittäin kauniilla paikalla.
Torstaiyön olimme erästelyvieraidemme vieraana Hevonkuusessa. Ehdottomasti parasta oli suihku! Kyllä teki hyvää neljän kuukauden kantovesi peseytymisen jälkeen. Oodi sille, joka aikanaan keksi suihkun sekä Sarille & Jyrkille, jotka vuokrasivat mökin! ;)
Viikko huipentui Jyrkin ampumaan koppeloon. Se oli tullut alas, mutta minne, oli arvoitus. Hajauduimme hakemaan lintua. Kohta huomasimme Hildan keskittyvän tarkkaan jäljestämiseen. Annoimme sen rauhassa nuuskia ja rengastaa suolla. Hilda selvitti jäljen suunnan ja painatti kirsu maata viistäen edessä häämöttävään metsäsaarekkeeseen. Hilda oli siellä tovin, kunnes ilmestyi näkyviin koppelo suussaan! Tuntomerkit sopivat Jyrkin kuvailuun eli jalka poikki, joten oikea lintu oli löytynyt noin kolmensadan metrin päästä ampumapaikasta. Olisi ollut tekemätön paikka ilman koiraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!