Erästelyaamu valkeni eilen kylmänä (- 2 ºC) ja aivan tyynenä. Kanalinnustajan unelma ilma.
Istuimme aamulla omilla mailla passissa. Hirmuisen iso teerilautta näytti tulevan passipaikkaamme kohti, mutta kääntyi kuitenkin jo kaukana toisaalle. Kiersimme oman metsikönkin, mutta siellä ei tällä kertaa ollut mitään.
Illalla lähdimme vielä pienelle lenkille. Hildalla oli pöhköily energiaa. Se heittäytyi maahan ja teki kuperkeikkoja. Hätäisempi olisi jo päätellyt, ettei moisesta höpsöttelijästä ole lintukoiraksi. Hetki pöhköilyn jälkeen Hilda sai kuitenkin nenäänsä hajut ja paineli oikealle metsään. Huikkasin sille, että aja sieltä metso ammuttavaksi. Ei mennyt kauaa, kun kuului linnun lähtöäänet ja koppelo suihki tulemaan miljoonaa meidän editse. Ville heitti kunnon swingin haulikolla ja sai toisella laakilla tiputettua linnun hakkuuaukealle. Hieno laukaus! En ihan heti olisi uskonut, että osuu. Hildalle olisi pitänyt tarkentaa, että tarkoitin ukkometsoa en koppeloa. ;)
Emme edenneet koppelo repussa varmasti kuin 50 metriä, niin Hilda sai taas oikealta metsiköstä hajut. Kävi pöllyttämässä teerilautan lentoon! Osa teeristä pyyhki avohakkuun puihin istumaan. Ville jyräytti kiväärillä ja oli nähnyt linnun räpistelevän alas. Lähdimme hakemaan saalista puunjuurelta, kun huomaamme, että puusta lähti teeri. Mitä ihmettä, oliko niitä kaksi?
Hämmästys oli vielä suurempi kun puunalta ei löytynytkään saalista!?! Ilmeisesti Ville oli ampunut teereltä oksan alta ja teeri ei ollutkaan räpistellyt osumasta alas vaan vaihtanut toiselle oksalle istumaan!
Upea pakkasaamu.
Hilda ja hienosti hollille ajettu koppelo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!