Karmaiseva kohtaus

No nyt en kyllä oikein tiedä mistä tätä kirjoitusta aloittaa... Aloitetaan nyt vaikka siitä, että mökillä Kalle sai epilepsiakohtauksen la 13.10. (vain reilu 3 vkoa edellisestä). Kohtaus oli tullut sillä aikaa, kun me olimme saunassa. Ihmettelimme saunasta tullessa, kun kissa sinkaisi ulko-ovesta salamana pihalle. Kalle ja Hilda seistä toljottivat tuvassa. Makuuhuoneeseen mennessä haistoin, että taitaa olla pissat lattialla ja huomasin Kallen pedin lennähtäneen keskelle makuuhuoneen lattiaa. Kallea tutkailtuamme sillä oli mahanaluskarvat ja suupielet märät. Kohtaus oli tullut ensimmäisen kerran niin, ettemme olleet paikalla, vaan eläimet olivat keskenään.

Tuosta kohtauksesta on kulunut noin kuusi viikkoa. Kohtaukset on olleet tähän asti melko kevyitä, jos niin voi kauhean näköisestä kouristelusta ylipäätään sanoa. Niiden kanssa on jo ikävä kyllä jotenkin tottunut elämäänkin tämän n. puolentoista vuoden aikana jona kohtauksia on ollut. Kaikkien roolit ja toiminta kohtaustilanteessa on olleet jo rutiinia. Mikään ei ole kuitenkaan valmistanut meitä seuraavaan...

Eilen eli su 25.11. klo 23.14 Kalle sai olohuoneen sohvan vieressä kohtauksen pissaten alleen. Havahduttiin melkoiseen ääneen mikä Kallen suusta pääsi ennen kouristelua. Kohtaus kesti 4 minuuttia, jonka jälkeen Kalle näytti jo palautuvan tähän maailmaan, mutta sitten kohtaus alkoikin uudestaan. Kallen suu louskui ja sieltä pääsi aivan hirvittävän karmeaa huutavaa ääntä... Sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi, kun ei voi muuta kuin katsella ja tuntuu, että koira kuolee käsiin... Ääni eli ilmeisesti kurkunpään kouristelu loppui, mutta raajojen kouristelut jatkuivat vielä 4 minuuttia. Kohtaus kesti siis yhteensä 8 minuuttia!

Kohtauksen jälkeen Kalle oli vielä nukkumaan mennessäkin hieman pökkyräinen. Kallen koordinaatio ei toiminut, jalat petti alta ja se kävi hieman "hitaalla" tuijotellen eteensä hiljaisesti välillä vinkuen. Kahdeksan minuutin kohtaus on käsittääkseni jo niin pitkä, että se saattaa aiheuttaa pysyviä aivovaurioita, joten huoli koirasta oli melkoinen.

Jotenkin oli ihan selvää, että tämä ei jää tähän. Eikä jäänytkään. Klo 5.20 Kalle sai taas kohtauksen, jota kesti 3-4 minuuttia. Pissat tuli alle, mutta onneksi Kalle ei nyt kirkunut...

Selvääkin selvempää on, että tänään mennään eläinlääkäriin. Jos tuo koira pysyy vain siihen asti hengissä.