Teimme vihdoin ja viimein tänä aamuna taiat Metsän Tapiolle. Lunta leijaili hiljakseen taivaalta ja pyyt viheltelivät pihapiirissä. Mieli oli korkealla. Tästä tulisi hyvä reissu!
Kävimme ajamassa toisen auton + Halin eräälle tienpistolle, jonka jälkeen huristimme toisella autolla etäämmäs, josta lähdimme kulkemaan kohti Halia Hildan kanssa. Hetikohta Ville bongasi navakasta tuulesta piittaamattoman ukkoteeren kelon nokassa. Ehdimme jo hieman suunnitella kivääripaikkaa kunnes lintu lähti. Kuljimme lumihiutaleiden leijaillessa ensin vanhoja komeita rinteitä, jonka jälkeen tulimme vanhaan rämeiseen kuusikkoon. Kuusikon jälkeen alkoi siintää ikävän näköinen hakkuu. Ihmettelimme ensin, että mihin oikein tulimme, mutta pian meille kävi ikävän selväksi, että olemme juurikin siinä missä piti, mutta kaikki metsä oli viety. Painotan vielä sanaa kaikki. Ihan kaikki. Koko komea vanha metsärinne. Rinne, jossa Ville yhteistyössä Kallen kanssa ampui ensimmäisen metsonsa. Meidän korkea fiilis vaihtui epätoivoon ja vihaan. Miksi ihmeessä nykymetsätaloudessa pitää mennä tehokkuus edellä mitään muita arvoja ajattelematta? Ja nyt on turha tulla tähän länkyttämään mitään mistään työpaikoista.
Katselimme suru puserossa entistä kaunista nuotiopaikkaa raiskion reunamilla. Emme enää eläessä tule näkemään paikalla metsää. Jälleen yksi entinen ikimetsä, missä ei tarvitse enää koskaan käydä...
Järkytyksestä hieman toivuttuamme jatkoimme fiiliksen menettäneinä matkaa. Tunnelma nousi kuitenkin hieman, kun kuulimme pyiden viheltävän tii tii tittititi. Rupesimme pillillä matkimaan ja saimmekin pyitä vastailemaan ja pörähtelemään lähistölle. Tulipa jopa kolme pyytä ampumahollille. Viimeisestä tilanteesta sain jonkinlaisen metsästysvideon pätkänkin, jonka laitan tänne, kunhan pääsen tietokoneelle tämän tabletin sijasta. Videolla näkyy myös Hildan hieno nouto ja palautus käteen.
Noin kolmisen tuntia meni matkaan, kunnes olimme autolla, jonne Hali oli jätetty. Ei muuta, kun koiran vaihto. Hilda autoon ja Hali mukaan, jonka jälkeen lähdimme lampsimaan erireittiä takaisin lähtöpaikoille, toisen auton luo.
Matkalla teimme komeat tervastulet sekä saimme muutamia haukkuja aikaiseksi. Hali haukkui kiivaasti joitain onkaloita. Mitä lie näädän koloja. Hali haukkui myös teeriä, mutta melko raivoisasti, joten ne eivät kestäneet haukussa. Lopuksi Hali aikaansai vielä koppelo tms. komean haukun, mutta siitäkin tuli karkko alta parin minuutin. Ei nyt vaan vielä taiatkaan auttaneet löytämään Halille yhteistyökykyistä lintua.
Hienosti Hali irtosi nyt ja oli innostunut lintujen hajuista, joita tuntui olevan. Hali kävi hyvin tarkistamassa myös suon yli rannan tuntumassa olevan korkean kankaan. Kankaalta ei lähtenyt mitään, mutta rannempaa ilmeisesti lähti jotain tai oli hyvin voimakkaat hajut, sillä Hali sinkosi vauhtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!