Moto hoitaa metsää...

Ihanaakin ihanammat neljä kuukautta mökillä ovat jälleen kerran ohi. Viime viikolla ajelimme kreivin aikaan kotiin kesärenkailla talvisesta Kainuusta. Seuraavana päivänä satoi lunta tänne eteläänkin, joten kotiintulo olisi ollut tekemätön paikka.

Meidän talon vieren kapeahkossa ikimetsässä on suoritettu metsänhoidollisia toimia koko se aika, kun tulimme kotiin. Moton suorittamia hoitotoimenpiteitä voi "ihailla" ennen ja jälkeen kuvapareista, jotka saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa:

Joulumetso

Tänään erästelimme omalla jokipalstalla. Olimme humantereita ja kahlasimme joesta yli toiselle puolelle ja takaisin, nyt kun vesi on paikkapaikoin niin matalalla, että se ylipäätään on mahdollista. Oli se jännää ja yhteistyötä vaativaa! ;)

Toispual jokke aikamme kuljettua päätimme valita paremman, kangaspohjaisen reitin kulkea, ryteikön sijasta. Ei olisi pitänyt. Kohta Hilda ajoi oikealta sivusta ukkometson lentoon. Se lensi komeasti yli aukon, josta olimme kaartaneet liikaa vasemmalle. Siellä se pyyhki nuoren kasvatusmännikön päällä liian kaukana ammuttavaksi, meidän joulumetso.

Outojoen outoja kiemuroita täl pual jokke kuvattuna.

Myrsky!

Eilen aamulla heräsimme lähes pelottavan kovaan myrskytuuleen. Tuuli ulvoi ja kumisi nurkissa. Mökin ovi riistäytyi käsistä! Hyvä kun uskalsi "pihan perälle" juosta. Mökin pihapiirissä oli myrskyn jäljiltä pari mäntyä konkeloina. Toinen oli kaatumassa autojen päälle! Rannassa oli mennyt muutamia runkoja nurin.

Emme tienneet mitään, että sähkötkin on pois ennenkuin naapuri kutsui itsensä kahville, kun kolmatta tuntia olivat jo sähköttä. Meillä toimi hyvin kaikki infra! ;) Tosin illalla alkoi hieman huolettaa, että miten meidän lampaiden, hirven, jäniksen, lintujen, puolukoiden, mustikoiden, mansikoiden ja lakkojen käy, jotka on säilötty naapurin pakkaseen. Onneksi huoli väistyi puoli yhdeksältä, kun sähköt tulivat 12 h päästä takaisin.

Taina-myrskyn riivaama sunnuntai kului mökissä lähes yhtä lungisti kuin Onni-kissalla. Onni änkesi muuten lauantaina illalla meidän kanssa saunaan. Siellä se makaili ylälauteella tyytyväisenä.

Koppelo

Erästelyaamu valkeni eilen kylmänä (- 2 ºC) ja aivan tyynenä. Kanalinnustajan unelma ilma.

Istuimme aamulla omilla mailla passissa. Hirmuisen iso teerilautta näytti tulevan passipaikkaamme kohti, mutta kääntyi kuitenkin jo kaukana toisaalle. Kiersimme oman metsikönkin, mutta siellä ei tällä kertaa ollut mitään.

Illalla lähdimme vielä pienelle lenkille. Hildalla oli pöhköily energiaa. Se heittäytyi maahan ja teki kuperkeikkoja. Hätäisempi olisi jo päätellyt, ettei moisesta höpsöttelijästä ole lintukoiraksi. Hetki pöhköilyn jälkeen Hilda sai kuitenkin nenäänsä hajut ja paineli oikealle metsään. Huikkasin sille, että aja sieltä metso ammuttavaksi. Ei mennyt kauaa, kun kuului linnun lähtöäänet ja koppelo suihki tulemaan miljoonaa meidän editse. Ville heitti kunnon swingin haulikolla ja sai toisella laakilla tiputettua linnun hakkuuaukealle. Hieno laukaus! En ihan heti olisi uskonut, että osuu. Hildalle olisi pitänyt tarkentaa, että tarkoitin ukkometsoa en koppeloa. ;)

Emme edenneet koppelo repussa varmasti kuin 50 metriä, niin Hilda sai taas oikealta metsiköstä hajut. Kävi pöllyttämässä teerilautan lentoon! Osa teeristä pyyhki avohakkuun puihin istumaan. Ville jyräytti kiväärillä ja oli nähnyt linnun räpistelevän alas. Lähdimme hakemaan saalista puunjuurelta, kun huomaamme, että puusta lähti teeri. Mitä ihmettä, oliko niitä kaksi? 

Hämmästys oli vielä suurempi kun puunalta ei löytynytkään saalista!?! Ilmeisesti Ville oli ampunut teereltä oksan alta ja teeri ei ollutkaan räpistellyt osumasta alas vaan vaihtanut toiselle oksalle istumaan!

Upea pakkasaamu.

Hilda ja hienosti hollille ajettu koppelo.

Muistorikas erästelyviikko

Takana on upea erästelyviikko kera samanhenkisten ystävien eli Hildan kummikasvattajien. Tiistaina otimme Villen kuumeeseen menetetyn reissun korkojen kera takaisin. Erästelimme Kirnulammen ja Murhijärven laavuille ja takaisin. Päivän aikana patikointia yhteensä 17 km ja yhdeksän raikasta ulkoilutuntia. Kolmen ensimmäisen kilometrin jälkeen oli saalis repussa.

Olimme jo melko lähellä Kirnulammen laavua, kun Ville erkaantui oikealle muusta porukasta. Huomasin, että puusta lehahti isohko lintu Villen suuntaan. Kohta kuuluu PAM! Ville oli sattunut seisomaan metsän uumenissa aivan hiljaa paikallaan, kun huomaa koppelon lehahtavan eteensä puuhun. Sekunnin Ville oli epäröinyt haulien kantomatkaa, mutta lintu oli niin hyvin näkyvillä ja kuitenkin liian lähellä kiväärille. Ville oli laukaissut haulikon ja sanonut Hildalle HAE, sillä lintu oli pudonnut puusta. Tämän jälkeen Ville oli sulkenut sepaluksensa ja vastaanottanut Hildan tuoman koppelon. ;D  

Villen ja Hildankin ensimmäinen koppelo ikinä!

Murhijärven laavulla lounastulilla. 

Etualalla Villen sukat kuivumassa ja taka-alalla ylen tv-uutisistakin tuttu Soma. 

Linkki uutiseen: Lainanoutaja vähentää haavakoiden määrää.

Kanalinnustajien etumaastossa oli tyttöenergiaa: Soma, Jatta ja Hilda.

Karhunkakkoja nähtiin monessakin paikkaa. Kuvassa melko vanha tuotos. Murhijärven laavun lähistöllä kakkojen lisäksi karhu oli reuhannut kaivellen ja kääntäen sammalta ympäri. Murhijärven reissulla pidimme erityisen tarkasti huolta, että koirat pysyvät lähellä. Siellä oli nimittäin noin viikkoa aikaisemmin susilauma syönyt hirvikoiran. Linkki Ylä-Kainuun uutisointiin asiasta: Sudet tappoivat metsästyskoiran.

Hilda Karttimojoella.

Karttimojoen laavu sijaitsee erittäin kauniilla paikalla.

Torstaiyön olimme erästelyvieraidemme vieraana Hevonkuusessa. Ehdottomasti parasta oli suihku! Kyllä teki hyvää neljän kuukauden kantovesi peseytymisen jälkeen. Oodi sille, joka aikanaan keksi suihkun sekä Sarille & Jyrkille, jotka vuokrasivat mökin! ;)

Viikko huipentui Jyrkin ampumaan koppeloon. Se oli tullut alas, mutta minne, oli arvoitus. Hajauduimme hakemaan lintua. Kohta huomasimme Hildan keskittyvän tarkkaan jäljestämiseen. Annoimme sen rauhassa nuuskia ja rengastaa suolla. Hilda selvitti jäljen suunnan ja painatti kirsu maata viistäen edessä häämöttävään metsäsaarekkeeseen. Hilda oli siellä tovin, kunnes ilmestyi näkyviin koppelo suussaan! Tuntomerkit sopivat Jyrkin kuvailuun eli jalka poikki, joten oikea lintu oli löytynyt noin kolmensadan metrin päästä ampumapaikasta. Olisi ollut tekemätön paikka ilman koiraa!