Toljailua Komiolla

Matkalla Komioon näimme mm. kurkia ja hiirihaukkapariskunnan.

Tänään patikoimme kolmen tunnin verran koirien kanssa Komion luonnonsuojelualueella tai toljailimme 150 metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta, kuten yhdessä opaskyltissä kerrottiin. Komio on osa Hämeen Ilvesreittiä, jota on tullut ennenkin retkeiltyä, mutta Komiolla olimme ensimmäistä kertaa. Järvet ja lammet olivat osittain vielä jäässä, mutta niin heikolta näytti, ettei varmasti montaa päivää enää jäiden lähtöön ole. Uutena kevätbongauksena västäräkki!

Västäräkistä vähäsen...

"Komiosti" näki aakeelle ja laakelle paikkapaikoin.

"Komioita" nousuja ja laskuja

Luutalammin telkällä oli komeat "moovssit" puskassa kököttävälle naaraalle.

Kalle heitti talviturkin, ainakin puolittain!

Huomattiin eilen, että Kallella on poskessa alkava hotspot. Siitä on ikuisuus, kun Kallella on viimeksi ollut hotspot (kesäkuussa 2010). Hotspot-ihottumat loppuivat, kun Kallelle ryhdyttiin syöttämään parempaa ruokaa. Liekö Kallen vastustuskyky nyt heikentynyt, kun hotspotit ovat palanneet...

Ja Hildalla alkoi 6. juoksu maanantaina. Se on kotioloissa vähän apaattinen ja möksö.

Eläinlääkärillä

Olin eilen illalla Kallen kanssa eläinlääkärillä. Kallelta kuunneltiin sydän ja otettiin maksa-arvot. Lysti maksoi 94,50 €uroa. Sain ensimmäistä kertaa ikinä eläinlääkärillä alennusta, kun maksoin ehdalla riihikuivalla. Käteisalennus oli peräti 48 senttiä!

Kallen maksa-arvot:


       31.10.2011  6.3.2012 3.12.2012  22.4.2012 (viitearvo)
GOT      33.9        38.8     41.2       81.2      (43)
GPT      53.6        59.4     86.2       266.0     (89)
ALP      45.7        75.4     146.0      271.0     (68)

Viimeksi maksa-arvoista ALP oli ainoana yli viitearvon, mutta nyt kaikki arvot ovat nousseet roimasti yli viiterajojen. Olemme pistäneet merkille, että Kallen vedenjuonti on lisääntynyt huomattavasti. Verikoe vahvisti epäilyn eli Kallen maksa ei kestä Barbivetin annostusta 2 tbl aamuin-illoin. Sen lisäksi, että annostus vahingoittaa Kallen elimistöä, niin se ei kuitenkaan riitä pitämään kohtauksia poissa.

Rinnakkaislääkkeen aloittaminen onkin välttämätöntä, jotta toivottavasti Barbivetin annostusta pystytään sen avulla laskemaan. Rinnakkaislääkkeen vaikutus alkaa kuitenkin vasta muutamien viikkojen päästä, joten Kallen maksan pitäisi vielä pari viikkoa kestää Barbivetin nykyistä annostusta. Äkillinen Barbivet-annostuksen pienentäminen voi laukaista kohtaukset.

Kallelle määrättiin Barbivetin rinnalle libromide 325 mg lääkitys 1,5 tbl aamuin-illoin. Libromide-lääkityksen bromidipitoisuutta pitää seurata verikokeilla kolmen ensimmäisen kuukauden ajan (laskukone raksuttaa päässä 3 x 95 euroa...huoh). Ruokavaliota ei saa muuttaa eikä lääkkeen antamista lopettaa äkisti. Lääkkeen sivuoireina mainitaan pahoinvointi, peräpään heikkous, koordinaatiokyvyn puute, uneliaisuus ja haimatulehdus. Myös ihmisen on oltava tämänkin lääkkeen käsittelyssä varovainen. Lääkettä ei saa ollenkaan käsitellä, jos on raskaana tai imettää. Pelkkä lääkkeen koskettaminen saattaa aiheuttaa allergisen reaktion kaliumbromidiallergikolle, ja kädet täytyy pestä huolellisesti lääkettä puolitettuaan. Kohtahan se sitten nähdään onko tässä taloudessa kaliumbromidiallergikkkoja, ja mitä siitä sitten seuraa... No, joo.

Huristin eilen niin syvissä mietteissä eläinlääkäriltä kotiin, että unohdin kurvata apteekkiin. Täytyy siis tänään käydä tilaamassa lääkkeet. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä on tilauslääke. Katselin netistä mitähän lääkkeet maksavat ja löysin 100 tabletille hintahaarukan 20 - 35 €.

Mietityttää ruveta syöttämään Kallelle tuota toista lääkettä, mutta se on nyt ainoa vaihtoehto yrittää pitää kohtaukset poissa niin, että Kallen maksa kestää. Pelottaa lääkkeen sivuoireet. Varsinkin se, että siinä missä Barbivet on vaurioittanut jo Kallen maksan niin tuo uusi lääke vaurioittaa munuaisia. Kallen munuaisarvot mitattiin joulukuussa rinnakkaislääkkeen aloittamista varten.

Munuaisarvot:

         3.12.2012                      (viitearvo)
UREA        5.66                             (9.00)
CREA       81.20                           (159.00)

Kyllä niin toivotaan, että lääkkeistä löytyisi Kallelle sopiva balanssi, sillä koira on kaikinpuolin muuten mahtavista mahtavin. Ja vasta kahdeksan eli todennäköisesti vielä ainakin pari käyttövuotta jäljellä ennen eläköitymistä käytännön metsältä (eläköidytty on sairauden myötä NOME-kisoista ja vesilinnun mehtuusta). Jos edes pari vuotta saisimme lisäaikaa...

Kalle nautiskelee kevätauringon lämmöstä

Kimalaiset pörrää

Tänään bongasin ensimmäiset kimalaiset takapihan krookuksissa pörräämässä. Ovat heränneet päivälleen samana päivänä kuin vuosi sitten.

Salmen ulkoilualue

Lenkkeilimme tänään reilun parin tunnin verran koirien kanssa Salmen ulkoilualueella. Ihana lämmin kevätpäivä!

Ihan kaikki reitit eivät olleet vielä kulkukelpoisia.

Pelto kutsuu NOME-treenaajaa... ;)

...vaan tämä pelto ei ihan vielä.

Se on jo korvasieniaika!

Korvasienien lisäksi bongasimme sinivuokkoja sekä kirjosiepon!

Riistatreeniä ja kevätperhosia

Viikko sitten lauantaina näytti lohduttomasti vielä siltä, että kesä ei tule pitkään, pitkään aikaan. Vauhdilla ne lumet kuitenkin lähti. Enää ei ole kuin rippeet jäljellä. Tänään joimme päiväkahvitkin ensimmäistä kertaa takapihalla, jossa krookukset aloittelevat kukintaansa.

Tälle, ihanan aurinkoiselle lauantaipäivälle, on bongattu roimasti kevään merkkejä: sitruunaperhosia, nokkosperhonen, tyttöperhonen, suruvaippa, lehtokurppa sekä kurjet. Kurjet saapuivat melkein ajallaan, sillä viime vuonna olimme bonganneet ne 15.4. Peippo sitä vastoin oli pahasti myöhässä. Bongasimme sen vasta to 18.4., kun se viime vuonna hyppeli meidän pihamaalla jo maaliskuun lopulla. Metsästä kantautuu myös kevään ääniä eli kyyhkyt ovat alkaneet kujertamaan. 

Metsästä on myös lumet melko hyvin sulaneet. Kävimme koirille tekemässä rinnehakua riistalla. Lumettomasta rinteestä löytyi yhteensä 12 lintua (variksia, pari harakkaa ja poronhoitoalueelta ammuttu korppi) sekä kani. Hilda sai aloittaa haun tarkoituksena saada kuusi riistaa talteen. Hilda toi neljä varista ja kaksi harakkaa. Kania ja korppia käytiin haistamassa, mutta ne jätettiin ruutuun...

Kalle sai tyhjentää ruudun loppuun, ja hienosti & tehokkaasti tyhjensikin. Korppi tuotiin hieman syljeskellen, mutta muut ripeästi Villen käteen. Kaniakaan ei yritetty haudata vaan reippaasti tuli kanikin talteen. Mahtava koira!

Haun lopuksi annoin Hildan vielä remmissä kantaa kania ja luovuttaa sitä mulle. Sen jälkeen vein kanin piiloon ja lähetin Hildan hakemaan. Reippaasti tuli kani ihan minulle käteen asti perille!

Tyttöperhonen rauhoittui paikalleen, mutta muilla perhosilla oli niin kevätkiireitä etteivät joutaneet kuvattaviksi. :)

Voi Kalle...

Viime yö meni hermoja raastavissa parin tunnin pätkissä. Olimme nukkuneet pari tuntia, kun Kalle sai kohtauksen klo 2.30. Mieto kohtaus, mutta pissapyykkiä taas koiran, lattian ja koiran pedin verran keskellä yötä... Kallea jäi ilmeisesti kohtaus jotenkin vaivaamaan, sillä se piti valittavaa vinkunaa ja steppasi makuuhuoneessa edes takas. Meni siis varmasti pari tuntia, kun yritimme samalla nukkua sekä saada Kallea rauhoittumaan päästäen sitä esim. ulos, kun emme muutakaan keksineet. Saimme siis jonkinlaisesta unesta kiinni puoli neljän maissa aamuyöllä.

Joskus puoli kuuden maissa heräsin taas Kallen vinguntaan, ja kävin päästämässä koirat ulos. 

Puoli kahdeksalta havahduin ihmeelliseen ääneen. Ensin ajattelin, että onko Kallelle tulossa jälleen kohtaus ja sen leuat hakkaa, mutta ääni tulikin selkeästi talon ulkopuolelta. Kuulosti ihan siltä kuin tikka nakuttaisi talomme tiiliverhoilua tai räystäslautoja. Ei voi olla totta, kun Kalle oli vihdoin rauhoittunut vinkumasta, niin villit luontokappaleet rupeavat metelöimään!

Taas pari tuntia unta ja sitten mun kännykkä hälyttää. Tuntematon numero, varmaan joku lehtimyyjä!

Yö on siis niin huonosti nukuttu kuin olla saattaa. Olo on kuin koko yön juhlineella... Täytyy sanoa, että nyt on takki aivan tyhjä tähän tilanteeseen. Tämä ei vaan voi enää jatkua näin. Soitin eläinlääkärille ja vaadin rinnakkaislääkityksen aloittamista. Edelleen olivat hieman vastahankaisia vakavien sivuoireiden vuoksi, mutta olin sitä mieltä, että rinnakkaislääkitys aloitetaan. Kallella on nyt maanantai-illalle lääkäriaika, jolloin siltä otetaan veriarvokontrolli sekä kirjoitetaan rinnakkaislääkitysresepti. Jos tuplalääkitys antaisi vielä Kallelle kuitenkin hieman lisäaikaa. Seuraava vaihe tässä sairaudessa valitettavasti taitaa olla eutanasia...

Hilda pitää Kallea hyvänä <3

Kohtaus ja sen merkit

Kalle aamu-unilla

Kalle sai tänään yöllä n. 01.20 kohtauksen. Olimme vielä Villen iltavuoron päälle hereillä tv:tä katselemassa. Ihmettelimme Kallea, kun se meni hirmuisella touhulla haistelemaan tv:tä, siitä ilmaa nuuhkutellen kiersi pöydän ympäri Villen luo. Kallen häntä rupesi innokkaasti vihmomaan ja sillä oli ikäänkuin hirmuisen hauskaa ykskaks ihan ilman syytä. Molemmat tuumaattiin tietysti, kuten varmasti kaikesta oudosta mitä Kalle tekee, että kohtaus! Yritimme puhua kohtausta pois, mutta olisi pitänyt paneutua asiaan ihan tosissaan. Annoimme Kallen laskeutua maate, jossa se piti sellaista örinää, jota siltä nykyään on totuttu kuulemaan. Silloinkin mielessä oli, että kohtausta tuo örinäkin varmaan enteilee, että kaikki ei koiralla ole ok.

Kovin kauaa Kalle ei sohvan vieressä ehtinyt maata, kun se nousi ylös ja siitä huomasi, että nyt ei todellakaan ole asiat enää kohdallaan. Yritimme vielä hädissämme kutsua Kallea, mutta Kallen poissaolevasta katseesta näki, että kohtaus oli jo käynnissä. Kalle vajosikin takaisin lattialle kyljelleen.

Kouristelut olivat miedot, mutta pissat tuli taas alle. Ville laittoi Kallelle kesken kohtauksen Stesolid-puikon. Suurimman osan kohtauksesta Kalle makasi paikallaan, raajat jäykistyneenä, pää hieman ylös kohotettuna katsoen lasittunein katsein tyhjyyteen. Rupesin kutsumaan Kallea nimeltä, ja kohta koira havahtuikin takaisin tähän maailmaan.

Kohtauksen jälkeen Kalle halusi taas tuttuun tapaan hoippuvin askelin ulos, jonka jälkeen se pääsi suihkuun. Annettiin Kallelle kohtauksen jälkeen ylimääräinen Barbivet-tabletti, kun se tuntui poissaolevalta edelleen.

Olen miettinyt, kun koirat haistavat ihmisissä kaikenlaisia sairauksia tai esim. jos diabeetikolla on sokerit laskussa, että voisiko Hildan merkeistä jotenkin aavistaa Kallen kohtauksen tulon. Hilda, kuten kaikki muukin talon väki Onnia myöden, on aika sätkynä Kallen rapisteluihin. Aina kun kuuluu jokin epätavallisempi rasaus tulee ensimmäisenä mieleen, että nyt Kalle sai kohtauksen. Eilen päivällä kiinnitin huomiota, että Hilda oli jotenkin tavallisuudesta poikkeavamman hermostunut Kallen toiminnasta. Hilda tarkisti kaikki Kallen vähäisimmätkin liikkeet ja oli niistä ikäänkuin huolestunut ja hakeutui minun luo. Minulla kävi tätä asiaa pohtineena mielessä, että näinköhän Kallelle on kohtaus tulossa. Tosin edellisestä kohtauksesta on "jo" 4 viikkoa ja 2 päivää, joten johan tässä on reilu viikon verran odoteltu kohtauksen tuloa...

Hitaasti kohti kesää

Sepä vaan tuntuu, että kevät jurruttaa paikallaan. Kun ei etene niin ei etene. Plussakelit joo, mutta vettä tihuttaa eikä aurinko paista. Lumet sulaa varmasti, mutta hitaasti. Takapihalle on ilmaantunut huomattavia pälviä muutamassa päivässä. Metsäpolku ei kestä enää lenkkeilyä eikä edes moottorikelkkauralla pysty enää kulkemaan sinne uppoamatta.

Ainoana uutena kevätbongauksena voi tälle päivälle kirjata laulujoutsenten tulleen. Viime vuonna olin samalle paikalle eli takapihalle kirjannut joutsenet kuulluksi jo reilu kuukausi sitten. Myöhässä siis ollaan, mutta eiköhän me keretä. ;)

Vuodet ei o veljiä

Yöpakkaset ovat hellittäneet. Eilen aamulla oli mittari heti jo puoli kuuden aikaan aamulla plussan puolella + 2, ja nyt näyttää olevan + 3 astetta. Lumetkin saa kyytiä, sillä nyt sataa vettä. Lunta onkin vielä ihan älyttömästi! Ohessa kuvia meidän takapihalta samoina aikoina otettuna vuodesta 2010 alkaen:

12.4.2010 Hilda ensimmäistä päivää meillä. Pihalla ei ollut enää kuin muutama lumilaikku. Huomaa sortsikeli!!!

12.4.2011 Hilda vuoden vanha. 

Toisessa päässä takapihaa lunta melko runsaastikin jäljellä eli noin puolet piha-alasta lumettomana.

13.4.2013 Hilda istuisi edelleen kolmen vanhanakin sylissä, siitä ei ole kysymys, mutta vielä ei ole päässyt patiolle aamukahveja kevätauringossa nauttimaan.

Toinen kuvakulma:

2010 takapihalla oli jo monen montaa aktiviteettia käynnissä yhtäaikaa. 

Pation siivous, kahvihetki sekä Hildan siipi "treenit".

2011 pation ympärillä vielä lunta, mutta hyvin voi jo istuskella.

2013 patiolle ei tarvitse edes yrittää...

Huomasitko muuten, että vuodesta 2012 ei ollut kuvaa?

12.4.2012 meidän mailla näytti tältä. 

Olimme jokivarsipalstallamme Kainuussa majavajahdissa.

Rapakelit

Kuvassa kököttävä Onni ei ole ainut, joka odottaa, että puutarhakalusteet sulaisivat esiin jo!

Vaikkakin eilen tajusin miten ihanaa on, kun meidän luminen metsäpolku kantaa edelleen. Kävin aamupäivästä siskoni ja kultaisen Cindyn kanssa siellä lenkkeilemässä. Kalle joutui kituuttamaan narun jatkona, kun nartut saivat temmeltää irti. Tasan ei mene nallekarkit, tuumasi Kalle.

Iltapäivästä kävin ystävättäreni kanssa kaupunkilenkillä. Kiersimme mm. työläismuseoalueella sekä järvenrantatien. Järvi ja siitä laskeva joki on vielä niin jäässä ettei joutsenetkaan ole vielä tulleet. Pullasorsat oli paikalla kääkättämässä, kuten koko talven. Lenkiltä tuliaisina toin kotiin kaksi erittäin rapaista koiraa. Ensimmäinen kerta miesmuistiin, kun lenkin jälkeen on koirat täytynyt pestä. Eläköön lumi ja metsälenkkeily!

Lampaan luut parempiin suihin

Koirat on saaneet nyt muutaman kerran syödäkseen lampaan luita. Emme ole aikaisemmin uskaltaneet niitä antaa, kun on pelätty, että ne pirstaloituu liian teräviksi. Olen yrittänyt mm. netistä etsiä voiko koiralle ylipäätään antaa lampaan luita, mutta käytäntö on kovin kirjavaa. Toiset antaa ja toiset ei. On ollut kuitenkin sääli heittää periaatteessa hyvää koiran ruokaa roskiin. Meidän koirat on kuitenkin tottuneet syömään mm. hirven- ja peuranluita, joten päätettiin lisätä lampaan luut koirien ruokavalioon.

Maittavuudessa ei ainakaan ole moitteen sijaa näistä vauhdikkaista kuvista päätellen!

Ja Onni pistelee hanakasti lihanpaloja kitusiinsa.

P.S Tänään katkesi mahtavien ilmojen putki. Isoja karvahattuja on tullut taivaalta pitkin päivää eikä aurinko ole näyttäytynyt.

Kevätbongailuja osa 2.

Talvi pitää edelleen olemassaolostaan kiinni yöpakkasten muodossa. Ei tosin enää niin tiukasti, mutta ihan reippaasti pakkasen puolella. Nyt, klo 08, on -7 astetta ja aurinko on noussut kirkkaalle taivaalle paistamaan. Kerrassaan upeita ulkoiluilmoja pitänyt lähes koko maaliskuun lukuunottamatta ensimmäistä viikkoa. Ja upeat aurinkokelit jatkuvat yhä!

Pälvet ovat metsässä suurentuneet, vaikka luntakin on vielä ihan kiitettävästi. Moottorikelkkauralta ei kannata koirienkaan loikata sivuun tai ne humpsahtavat kirsua myöden hankeen. Yöpakkasten johdosta meidän lumipolku metsänsiimeksessä on edelleen pysynyt kovaksi tampattuna ja kulkukelpoisena.

Kevät taitaa olla ainoa hetki, kun voi tuntea "riemua" nähdessään muurahaiskeossa elämää, jopa niin, että siitä pitää kännykällä räpsäistä kuva. ;)

Eteläisellä paahderinteellä kekomuurahaiset olivat heränneet.