Lääkeannostuksen nosto

Kalle on hengissä. Kalle itseasiassa aamuisen kohtauksen jälkeen palautui läsnäolevaksi omaksi itsekseen, mitä se ei selkeästi ollenkaan ollut iltamyöhän rajun kohtauksen jälkeen.

Olin kuvitellut, että Kalle tyyliin "kiidätettäisiin koira-ambumalanssilla" eläinlääkärille, mutta juteltuani puhelimessa eläinlääkärin kanssa Kallelle annettiin aika viikon päähän maanantaille. No tosiaan, eipä Kallelle varmasti mitään lääkärissä enää olisi voinut tehdäkään, koska kohtaukset tuli ja meni jo.

Ensi maanantaina siis tutkitaan rinnakkaislääkkeen aloittamisen mahdollisuus sekä nykyisen lääkkeen annostus. Sillä välin Kallen lääkkeen (Barbivet 60 mg) annostusta nostettiin yhdestä puoleentoista tablettiin kaksi kertaa päivässä eli käsittääkseni suurin mahdollinen annostus 30 kiloiselle koiralle.

Me omatoimisesti sunnuntaina iltamyöhällä annoimmekin Kallelle kohtauksen jälkeen ylimääräisen puolikkaan tabletin, kun näimme ettei Kalle palautunut isosta kohtauksesta normaaliksi vaan jäi "jumittamaan".

Nyt Kalle on ollut muuten kunnossa, mutta kovin väsynyt se on. Varmaankin kohtaukset ja lisälääkitys rasittavat. Saa nähdä miten tokkuraan Kalle menee tuosta annostuksen nostamisesta.

Kysyin eläinlääkäriltä jotakin nopeavaikutteista suppoa tms. peräruisketta uuden pitkäkestoisen kohtauksen varalta. Olen kohtauksen laukaisevasta ruiskeesta joistakin blogeista lukenut, mutta sellaista en Kallelle saanut. Eläinlääkärin mukaan on erittäin epätodennäköistä, että Kalle saisi ennen maanantaina uuden pitkäkestoisen kohtauksen, mutta jos sellainen tulee niin pitää ottaa heti yhteyttä eläinlääkäriin. Ja kohtaus menee joka tapauksessa jossakin ajassa itsekseen ohi ilman ruiskeita. Jaha.

Uni maittaa rajun yön jälkeen.

Karmaiseva kohtaus

No nyt en kyllä oikein tiedä mistä tätä kirjoitusta aloittaa... Aloitetaan nyt vaikka siitä, että mökillä Kalle sai epilepsiakohtauksen la 13.10. (vain reilu 3 vkoa edellisestä). Kohtaus oli tullut sillä aikaa, kun me olimme saunassa. Ihmettelimme saunasta tullessa, kun kissa sinkaisi ulko-ovesta salamana pihalle. Kalle ja Hilda seistä toljottivat tuvassa. Makuuhuoneeseen mennessä haistoin, että taitaa olla pissat lattialla ja huomasin Kallen pedin lennähtäneen keskelle makuuhuoneen lattiaa. Kallea tutkailtuamme sillä oli mahanaluskarvat ja suupielet märät. Kohtaus oli tullut ensimmäisen kerran niin, ettemme olleet paikalla, vaan eläimet olivat keskenään.

Tuosta kohtauksesta on kulunut noin kuusi viikkoa. Kohtaukset on olleet tähän asti melko kevyitä, jos niin voi kauhean näköisestä kouristelusta ylipäätään sanoa. Niiden kanssa on jo ikävä kyllä jotenkin tottunut elämäänkin tämän n. puolentoista vuoden aikana jona kohtauksia on ollut. Kaikkien roolit ja toiminta kohtaustilanteessa on olleet jo rutiinia. Mikään ei ole kuitenkaan valmistanut meitä seuraavaan...

Eilen eli su 25.11. klo 23.14 Kalle sai olohuoneen sohvan vieressä kohtauksen pissaten alleen. Havahduttiin melkoiseen ääneen mikä Kallen suusta pääsi ennen kouristelua. Kohtaus kesti 4 minuuttia, jonka jälkeen Kalle näytti jo palautuvan tähän maailmaan, mutta sitten kohtaus alkoikin uudestaan. Kallen suu louskui ja sieltä pääsi aivan hirvittävän karmeaa huutavaa ääntä... Sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi, kun ei voi muuta kuin katsella ja tuntuu, että koira kuolee käsiin... Ääni eli ilmeisesti kurkunpään kouristelu loppui, mutta raajojen kouristelut jatkuivat vielä 4 minuuttia. Kohtaus kesti siis yhteensä 8 minuuttia!

Kohtauksen jälkeen Kalle oli vielä nukkumaan mennessäkin hieman pökkyräinen. Kallen koordinaatio ei toiminut, jalat petti alta ja se kävi hieman "hitaalla" tuijotellen eteensä hiljaisesti välillä vinkuen. Kahdeksan minuutin kohtaus on käsittääkseni jo niin pitkä, että se saattaa aiheuttaa pysyviä aivovaurioita, joten huoli koirasta oli melkoinen.

Jotenkin oli ihan selvää, että tämä ei jää tähän. Eikä jäänytkään. Klo 5.20 Kalle sai taas kohtauksen, jota kesti 3-4 minuuttia. Pissat tuli alle, mutta onneksi Kalle ei nyt kirkunut...

Selvääkin selvempää on, että tänään mennään eläinlääkäriin. Jos tuo koira pysyy vain siihen asti hengissä.

Pikkujoulu orvokit!

Penkkikarkulaiset.

Huomenna olisi ensimmäiset ja luultavimmin ainoat pikkujoulut tälle kaudelle. Ihan on pikkuinen joulufiiliskin. Huomasin nimittäin jouluvaloja talvihämärää karkoittamaan asentaessani, että penkkikarkulaisorvokit juhlistavat jatkuvaa kasvukauttaan kukkimalla!

Koirarintamalla on hiljaista. Normilenkkiä ja silleen. Kalle myös haluaisi Hildaa tällä hetkellä silleen eli nyt on juoksussa "ne päivät" käsillä.

Hilda puolestaan on levoton. Remmilenkillä vain vienosti vinkuu sulhojen luo.

Että silleen!

Hakukoneet

Tänään olisi ollut Kallen kasvattajan ryhmätreenit, mutta Hildalla alkoi alkuviikosta juoksu, taas.

Teimme kuitenkin metsäisen aamulenkin yhteydessä koirille melko laaja-alaisen hakuruudun ylärinteeseen. Vein kymmenen damia alueelle, jonne lähetimme koiria hakuun vuorotellen. Hilda sai kunnian aloittaa ja Kalle lopettaa.

Hilda löysi neljä ensimmäistä vaivatta. Kolmen ensimmäisen palauttaminen tarvitsi hieman äänellistä vahvistusta, mutta neljäs palautettiin suoraan käteen ilman, että ohjaajan eli minun tarvitsi päästää pihaustakaan!

Dameja oli siis enää kaksi hakuruudulla, kun lähetin Hildan viidennen eli viimeisen kerran hakuun. Se haki jonkin aikaa, mutta ei saanut damista vainua ja palasi tyhjänä takaisin. Taisin vielä kerran lähettää, kun kuulimme metsästä ääniä. Joku mies tuli "puudelinsa" kanssa treenipaikalle. Hänen koiransa kuulemma "niin tykkää tervehtiä ja tutustua". Siinä ne sitten hetken nuuskivat Kallen kanssa ennen kuin jatkoivat matkaa. Hilda olisi myös halunnut koiruutta haistelemaan, mutta pysyimme lähetysalueella.

Häiriö ei kuitenkaan hämännyt Hildaa, vaan koiran jälkien nuuhkimisen sijaan Hilda ampaisi lähettämääni suuntaan ja palasi hakualueelta dami suussaan minun luo!

Kalle haki myös neljä ensimmäistä damiaan aivan vaivatta, loistavalla työskentelyllä. Alueen viimeisen damin Ville kävi hakemassa Kallen kanssa yhdessä.

Olimme kyllä koko porukka yhtä hymyä aamulenkiltä palattuamme. Uskaltaisinko toivoa, että hakuruutu sujuisi jo variksillakin yhtä hienosti Hildan osalta...

Reissukissat Onni ja Helmi

Onni mökkitiellä syyskuun puolessa välissä.

 

 

Onnin aika Joronjäljellä kului lähinnä naapurin halkoliiterissä luuraten. Yleensä Onni on viihtynyt omassa "taikatallissaan", mutta kesänalussa Onni koki suuren pettymyksen, kun hänen tallinsa valtasi kesälampaat. Naapurin halkoliiterin lisäksi Onni kiehnäsi usein myös saunalla. Istuksi saunan kuistilla vilvoittelemassa saunojien kanssa, kiipeili saunan välikatolla tai tuli mukaan lämmittämään saunaa.

 

Onni selvisi hyvin myös ensimmäisestä metsästyskaudestaan Joronjäljellä eikä joutunut ammutuksi "villikissana". Näennäisen hyvin se on myös väistellyt mahdolliset kohtaamansa haukat, ketut, kotkat, ilvekset, ahmat, sudet ja karhut...

 

Kotipaikatkaan ei menneet sekaisin, vaikka välillä Onni-kissa matkassa kotikaupungissakin käväisimme. Onni on erehtynyt vain silloin, jos se on sattunut näkemään meidät mökkinaapurustossa. Viimeksi se kohtasi meidät naapurin pihakeinussa ja luuli, että taas on vaihdettu kortteeria lymyillen naapurin halkoliiterissä vuorokauden. Kissa pääsi sitten autokyydillä mökkiin ja taas oli selvää missä asustellaan.

 

Siskoni entiselle, nykyisin isovanhempieni, kissalle Helmillekin oli selvää missä hän asuu.

 

Mummu ja pappa möivät 3-kerroksisen omakotitalonsa ja ostivat hulppean kerrostalo-osakkeen (4 h + keittiö, kaksi wc:tä ja kaksi parveketta!), jossa toiminnot on mukavasti samassa kerroksessa. Ulkokissaksi tottunut Helmi-uroskissa eli Hemppa sijoitettiin siskolleni, jossa Hemppa oli kuutisen päivää majaillut sinnikkäästi ulos naukuen.

 

Lopulta, kun Hemppa oli päästetty ulos, se oli sinkaissut metsään ja hävinnyt sen siliän tien!

 

Oli mennyt 20 vuorokautta, kun Hemppa oli ilmestynyt mummun ja papan entisen omakotitalon pihamaalle! Uusi omistaja oli tunnistanut kissan ja päästänyt sen sisään. Hempan hämmästys oli ollut silminnähtävä, kun kaikki tuttu oli talosta puuttunut...

 

Nyt Hemppa-kissa on ollut mummun ja papan kanssa kerrostalossa reilu viikon eikä ole kertaakaan naukunut ulos! Tyytyväisenä se syö ja nukkuu tutuilla huonekaluilla tuttujen ihmisten kanssa.