Metsästysmaraton

Koirien ruskaposeerausta lauantailta.

Lumet suli.

(Halin oikeassa jalassa näkyy vielä karvaton kohta. Siitä ajeltiin kulmahampaiden poiston nukutuksen yhteydessä karvat pois tippaa varten.)

 

Ville on vetänyt viikonlopun kunnon metsästysmaratonia, kun hirvestys alkoi. Ensin kahdeksan tuntia hirvimetällä ja sitten vielä molempien koirien kanssa omat lenkit lintumetällä. Ei ole ollut unensaantiongelmia ei.

 

Halin kanssa rämmimme lauantaina ihanaan ikikuusikkoon. Sinne ei vaan mitään kautta pääse ihanasti, vaan ensin täytyy kulkea todella ikävän maastonläpi. Perille pääsy kuitenkin palkitsee. Hetki yläpuolella olevan kuvan ottamisen jälkeen vasemmalta kuusikosta lähti metso. Ville luuli, että Hali olisi ollut jo siellä asti, mutta se olikin kaatuneen puun juurakon takana tonkimassa myyriä... Hali sai kuitenkin maasta lähteneestä metsosta hajut ja vauhtia tassuihinsa. 

Sunnuntaina illalla onnistuimme kiertämään Halin kanssa aivan tyhjän lenkin. Hali irtosi hyvin pennuksi eli jopa reilusti 100 m päähän hajut saadessaan. Olisi suonut moisesta työskentelystä pennulle palkaksi edes linnun lähdöt, mutta ei.

Pari viikkoa on pidellyt upean tyyntä, mutta tällä viikolla on vaivanut suuret, jopa myrskyisät tuulet. Sunnuntaina illalla oli kuitenkin jälleen tyven.

 

Halin lenkin jälkeen kävimme puron varressa Hildan kanssa metsoja jallittamassa. Ei metson metsoa. 

 

Hyppelimme/kahlasimme purosta yli ja taas takaisin. Paluu matkalla nuoren ja vanhan männikön rajalta Hildan vihmova häntä antoi merkkiä, että nyt on lintu. Kohta Hilda nostikin mustan teeriukon maasta suoraan noin 25 metriä korkean männyn latvaan. Miksi näin ei käynyt Halin kanssa?!? Hilda toljotti hetken ihmeissään puihin ja juoksi Villen luo. Oli kuitenkin niin paljon närettä edessä, ettei ehtinyt ampumahollille ennenkuin ukko lähti.

Tiedä sitten miten olisi ampumahollit onnistuneet, jos Hali olisi sattunut haukkumaan alla, mutta nyt tuntuu, että meillä on aina väärä koira matkassa. Halilta saisi ammuttua lentäviä/pomppivia ja Hilda nostaa puuhun haukuttavaksi...

Nää on niitä hetkii

Toissa päivänä ruskafiiliksissä.

Eilen aivan joulufiiliksissä. Ois tehnyt mieli kantaa kuusi tupaan. ;)

Mamma, mitä tää mönjä oikeen on?!?

Lumipöllö.

Lunta!

Ei olis viime kirjoituksessa pitänyt toivottaa joulua tervetulleeksi, kun se rupesi tänään lunta työntämään. Tänne ei onneksi vielä ole hirveästi kertynyt, mutta navakalla tuulella tuota tulee, että aamulla saattaa kesärenkailla olla totinen työmatka. Ja Ilomantsiinhan lunta oli satanut mukavat kolkytäsenttiä. Hali ei tykkää vedestä, kun toisen upea punainen turkki kastuu, mutta lumi on hauska juttu. Outoa valkoista ainetta maistellaan ja siinä juosta rallataan tuhatta ja sataa!

Mä olen nyt jäänyt paitsi kaikista hurjista eräseikkailuista mitä Ville on koirien kanssa kokenut. Sunnuntaina sentään olin mukana erällä tuulisessa kelissä Halin kanssa. Ukkoteertä jallitettiin, mutta pennun taidot ei riittäneet sen lumoamiseen. Erätulien jälkeen oikaistiin autolle suon poikki. Hali nosti suolta riekkopoikueen ilmaan! Upea näky, kun pienen punaturkin edestä neljä mehtikanaa nousi aapasuolta valkeille siivilleen! Hali juoksi jonkun matkaa lintujen perään, mutta kääntyi takaisin. Kävi vielä tarkistamassa lähtöpaikan, jonne olikin jäänyt vielä yksi riekko lymyämään.

Hali on nostanut paljon riistaa ampumahollille, vaan sellaista haukkua, mihin olisi ampumaan päässyt (yrittämään...) ei ole nyt tullut. Tänään Ville ois saanut ammuttua Halin 10 metristä, lähes yhtäaikaa nostamat, teeret ja jäniksen. Jänis oli kuulemma loikkinut kaikessa rauhassa, Hali perässä pomppien. Haukkukin oli raikunut, mutta ei tietoa, että jänikselle vai teerille. Jänis oli jo toinen samalle reissulle!

Hildan kanssa törmättiin maanantain pikaisella iltalenkillä vain isoon riekkopoikueeseen, vaikka teerimaastoja muka kierrettiin. Ja tänään Villen & Hildan erälenkillä närhi oli ollut kutakuinkin ainut nähty lintu.

Joulumetso

Haukkukaa sitten vaikka pakanaksi, mutta taiat Tapiolle tuotti jälleen kerran tulosta. Teimme noin kolmen ja puolen tunnin iltapäivälenkin, jonka noin puolessavälissä Hilda nosti poika metson ilmaan, aivan suoraan meitä päin. Metso putosi Villen haulikon pamauksesta lähes kopiksi! 

Ensimmäinen Hildan ylösajosta ammuttu metso. Hilda on aikaisemmin löytänyt metsästä ammuttuja metsoja, mutta ei ole onnistunut ajamaan metsoja ylös ampumahollille. Nyt neljävuotiaan Hildan ylösajoista on ammuttu pyitä, riekkoja, ukko ja akkateeriä sekä koppeloita (viime syksynä) ja poika metso.

Antaa joulun tulla, meillä on mehto.

Piinaavat tunnit

Ville soitti mulle tänään erästelyn lomasta töihin. Puhelu meni tiivistettynä jotakuinkin näin:

"Hali pöllytti teeren lentoon. Teeri istuutui nuoren männyn latvaan keikkumaan ja kotkottamaan. Hali ryntäsi puun alle ja haukkui! Minä ammuin haulikolla enkä p#rk#l# tiedä mitä tapahtui, kun lintuun ei osunutkaan. Matkaa oli varmaan sen kolmisenkymmentä metriä. Ei ois pitäny ampuu ohi. Liekö vedin sitten yli, kun tilanne oli kuitenkin niin hätäinen. Ja lintu oli kyllä pieni, poikanen.
Sen jälkeen Hali otti uusintahaukut ja haukkui varmaan minuutin tai pari. Olin ihan varma, että lintu on kelossa mitä Hali haukkui ja katseli, mutta olisiko lentänyt juuri tiehensä.
Jatkoimme matkaa ja Hali pöllytti vielä muutaman teeren joita innoissaan seurasi. Kuljimme vielä tovin ja rupesimme värkkäämään tulia. Istun nytkin vielä tässä tulilla... ja...Halia ei ole varmasti tuntiin näkynyt enää missään. Ei tule huudoista eikä pillistä. Mä istun täällä nyt vielä jonkun aikaa, kotkakin lentää tuolla..."

Ville pysyi tulilla noin kolmen tunnin ajan, eikä pentua näkynyt. Ville lähti lopulta mieli maassa autolle päin kulkemaan. Oli ajatellut, että jos hällä ei enää ole pystäriä, niin hän voi ainakin paluumatkalla ampua teeren. Ville oli juuri vastannut puhelimeen, kun samassa teeri oli tulla lakuttanut vastaan kuin hidastetussa elokuvassa ikään. Hetken mielessä oli käynyt nakata puhelin pöpelikköön ja ampua teeri, mutta Ville oli jatkanut jutustelua.

Autoa lähestyessä Hali oli istunut muutama kymmenen metriä autolta metsässä! Oli kiljunut ja ulvonut riemusta, kun Ville oli ilmaantunut paikalle! Villekin oli ottanut innoissaan muutaman tanssiaskeleen!

Voi mikä helpotus oli piinaavien tuntien jälkeen kuulla, että pentu on löytynyt! Mä ehdin jo kuvitella vaikka mitä. Ja kaduin tietysti sitä, että lähipäivien tapahtumien vuoksi olen uhannut tehdä pennusta rukkaset...

Viime päivien tapahtumat johtuu varmaan siitä, että me ei olla tehty vielä taikoja Tapiolle. Tapio nyt vilauttelee meille mitä ois tarjolla ja houkuttelee meidän koiria milloin minnekin. Onneksi Ville kävi viikolla hakemassa Tapiolle tilkkasen, joka huomenna on tarkoitus tarjoilla, kun mullakin on puolentoista päivän vapaat. Jos sen jälkeen alkais sattua ja tapahtua eikä pelkästään sattua.

"Lepy lehto, kostu korpi,
tasotu tasanen Tapio!
Anna lehto metsoja,
korpi koppeloita!"

Lulu ja Martti

Muutama syksy sitten radiossa kuuluteltiin, että Lulu ja Martti on lähteneet yhteiselle karkureissulle. Enää en muista rotuja, mutta toinen edusti isoa ja toinen pienempää rotua. Jostain syystä kuulutus on jäänyt hellyttävän hupaisana mieleen. Lulu & Martti.

Meidän "Lulu ja Martti" oli olleet koko päivän nätisti pihalla Villen kanssa, mutta sitten kadonneet kuin tuhka tuuleen, kun Ville oli tuonut viimeistä mattoa tamppauksesta sisälle.

Periaatteessa karkureissulle ei ollut mitään syytä, koska Ville oli Hildan kanssa kiertänyt minkkiloukkulenkin. Lenkin varrelta Hilda oli saanut tuoreet hajut ja kadonnut vartiksi hajujen perään ennenkuin tuli kieli lerppuen takaisin. Halin kanssa Ville oli kiertänyt noin puolentoista tunnin teeripitoisen lenkin. Hali oli pöllyttänyt ison poikueen moneen otteeseen lentoon ja haukkunutkin niitä, mutta oli niin ryteikköinen maasto, ettei ampumahollia löytynyt. Liekö pentu väsyi, kun tämän jälkeen se oli pysytellyt noin 20 metrin säteellä Villestä eikä edes lähteneet riekot olleet kiinnostaneet sitä.

No, hieman virtaa oli kuitenkin säästynyt, kun koko loppupäivä oli puuhattu kotiaskareiden mukana mökin pihamaalla ja sitten kadottiin yhdessä tuumin KAHDEKSI TUNNIKSI!!! Ville oli alkanut olla jo hätää kärsimässä, kun sen piti lähteä minua töistä hakemaan eikä koiria missään. Oli käynyt rannassa etsimässä ja ajanut autolla mökkitietä.

Kauimmainen mökkinaapuri oli soittanut, että koirat on heillä. Naapurit olivat tulleet pihaansa, niin meidän koirat tonkimassa siellä teeren ja metson perkeitä. Hali oli ruvennut haukkumaan kuin maailman omistaja, että mitä te tänne meidän löydölle tungette, kun toiset vain yrittivät tulla kotiinsa. Molemmat oli kuitenkin sitten iloisesti haistelleet naapurit. Nyt Lulu ja Martti ovat tehovalvonnassa, p#rk#l#!

Illalla Lulu pääsi vielä mun töitten jälkeen metsälle. Voi taivas, että oli hirvikärpäsiä! Oli teeriäkin, mutta niin arkoja, että lähtivät jo kauan ennen koiraa ja tosiaankin haulikon kantaman ulkopuolella.

"Lulu ja Martti".

Tuntuu, että ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen (!) yhteisen karkureissun ansiosta kaverusten suhde on vain syventynyt.

P.S. Ja voin kertoa, että tällä hetkellä Lulun pierut perkeiden ansiosta haisee niin, että nenäkarvat kärventyy ja silmistä vuotaa vettä.

Niin ja vielä jälkiajatuksena, 

että viime postauksessa mainitsemani Villen ja Halin riita ratkesi sillä, 

että Hali oli kiivennyt yöllä Villen jalkojen päälle nukkumaan. ♡

Minkkiloukulla

Meni yöunet, kun kävimme pennun vinkunasta aamupisulla koko porukka. Naapurin koirat haukkuivat villisti muutoin aivan äänettömässä yössä. Toivottavasti ei suurpedot pyöri nurkilla. Jäimme pihalle ihailemaan taivaalla leiskuvia revontulia! Siinä pohjolan taivaankantta ihaillessa ja susia pelätessä kaikkosivat yöunet. Sängyssä pyöriessä mieliin nousi eilinen päivä:

Voi hiivatin, hiivatin hiivatti! Pentu oli eilen rouskuttanut kahden punaisen retron nojatuolin käsinojat! Meni koko mökin sohvakalusto vaihtoon. No, maallistahan se vain on... Hali kylläkin joutunee olemaan yksinoloajat tästälähdin eteisessä... Nyt ei edes ollut kyse siitä, etteikö sen kanssa olisi puuhattu. Puuhattiin aamulla, päivällä työpäivän välissä ja työpäivän jälkeen olisi puuhattu, ellei olisi käpy palanut ja komennettu koiria ulos mökistä niin, että molemmat otti ritolat. 

Tarkoitus oli lähteä vielä iltametälle, kun keli oli upean tyven, aurinkoinen ja kuulas, mutta metsästyskoirat olivat ties missä. Ville lähti rannasta katselemaan koiria, mistä ne löytyivätkin. Hilda tuli sievästi kotiin. Halikin jonkunmatkaa, mutta sitten oli karannut taas. Mä kävin sitten jonkunajan päästä Halia etsimässä. Huutelin sitä rantaan johtavalla polulla. Jostain se juosta vilisti luo.

Villellä ja Halilla on nyt riita. Hali otti varmaan nokkiinsa sen mökistä ulos rähjäämisen, kun ei varmasti yhdistänyt sitä enää tihutöihinsä. Ne jätti molemminpuolin eilen toisensa huomiotta. Saa nähdä miten tämä mökötys päättyy.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Teimme eilen mukavan aamulenkin:

Kävimme minkkiloukut tarkastamassa molempien koirien kanssa. Hilda oli alkumatkan kiinni, jos olisi Halille löytynyt haukuttavaa. Niityn takakulmasta, rantametsikön laidasta, Hali pöhäytti lehtokurpan ilmaan. Lensi mahtiampumahollilta ohi, mutta mehän ei Halille ammuta lentäviä...

Hali ilmiantoi meille minkin pesäkolon haukkumalla!

Loukkukierroksen jälkeen kävimme aamusaunassa ennen työpäivää. Hali oli ulkona touhuamassa. Saunan kuistille kantautui Halin heleä haukku samoilta suunnilta mistä kurppa oli pöllytetty. Ville jo suunnitteli kylpytakkisillaan haulikon hakua mökistä ja haukulle hiipimistä. Kuului kuitenkin linnun lähdöt ja haukku lakkasi.

Halia ei alkanut ilmaantua mökille, joten Ville lähti katselemaan mihin touhupatukka on viipottanut. Siellä se oli rannassa touhunnut minkkiloukun melkein veteen! Halin "haukkunurkassa" oli kuulemma pyyt pillittäneet villisti.

Tuhmat tytöt!

Hilda pääsi eilen aamujaagiin, kun näytti latvalinnustuskeliltä, vain sumu puuttui. Tosin ennen erälle lähtöä Hilda teki oman lenkin. Oli puolituntia pois! Sanoin jo, että jos ei tule, kun olen "pihanperällä" käynyt, niin lähdemmekin Halin kanssa ja Hilda saa palata tyhjään taloon. Naapurista alkoi kuitenkin kantautua koirien haukku. Ville hurautti autolla katsomaan Hildako koiria haukuttaa. Siellähän Hilda oli tonkinut ulkovessan nurkkia huulia lipoen... Koska Hilda yhytettiin rysänpäältä, sai se niska-persotteisen vahvistuksen autoon menossa!

Passipaikalle kävellessä törmäsimme kauden ensimmäisiin riekkoihin. Hilda nosti neljä riekkoa ilmaan suo-ojan penkalta. Lähti niiden perään, mutta kääntyi pillistä heti luo! Palatessa haistoi, että yksi vielä jäi ja tonkkasi senkin lentoon aivan Villen edestä. Riekko hokasi Villen säikähtäen, että nyt lähti henki ja kääntyi vaakakierteellä, rintalihat hetken pullottaen, toiseen suuntaan. Huikaisevan komea näky, joka piirtyi iäksi verkkokalvoille. Riekot toki säästivät henkiriepunsa, koska ovat rauhoitettuja. 

Suuri virhe, ettei pentu päässyt aamumetälle ja jäi vielä työpäivän verran yksinään. Näytti, että eihän tämä paha ole. Hieman luettu lehtiä ja painittu karhun kanssa...

...mutta pentu hiivatti soikoon oli mennyt järsimään meidän komeat retro sohvat!

Iltapäivällä oli tuholaisen vuoro metsästellä. Hienoja irtoamisia, vaikka varvukkokin oli paikoittain yli puolen välin koiraa. Harmiksemme teimme Halin kanssa ihan tyhjän lenkin, ei linnun lintua.

Sisarustreffit

Hilda kävi tänään treffaamassa veljeään, kun ovat tässä "vieressä" erästelemässä. Näillä lakeuksilla kun tuo tunnin tai puolentoista ajo ei ole matka eikä mikään!

Pikku-Eero halusi taluttaa Halia. Voi miten söpö porukka.

Jannu & Hilda

Jannun kiinnostuksesta päätellen, se ei mahtanut enää muistaa, että sisaruksia ollaan.

Sisarukset sievästi.

Otson lintumailla

Tänään aamu valkeni metsästäjän unelmana. Aivan tyven, sumuinen ja + 3 astetta. Yöllä soilla oli korpasta päätellen käyttänyt ihan pakkasen puolella. Olisi ollut ihanteellinen kivääriaamu, koska mökin pihalle kantautui teerien syyssoidin pulinat. Silti lähdimme pentua kouluttamaan taimikkoon...

Hieman tympeältä tuntui rämpiä tyhjiltä tuntuvia ryteikköjä, kun oli nähty teerien istuvan latvoissa ja lentelevän villinä soilla. Ryteiköt ei kuitenkaan olleet ihan tyhjät, sillä hieman ennen järven rantaa yhytimme pyypoikueen. Hali ei kiinnostunut niistä oikeastaan ollenkaan, sillä vain hetkeä aikaisemmin se oli ruvennut käyttäytymään todella oudosti. Olimme jo pistäneet merkille, että sen rohkeus alkoi riittämään hienoihin irtoamisiin, mutta yhtäkkiä Hali kulki ihan meidän välissä ja jopa jaloissa. Ei haistellut eikä puuhannut, vaan kulki hieman vaisuna aivan liki. Emme muuta syytä moiseen käytökseen keksi, kuin että nalle on kulkenut samoja reittejä ja Hali haistoi sen!

Hildan kanssa teimme muutaman tunnin tyhjän kierroksen iltapäivästä. Valloitimme aluieta, joissa emme ole koskaan kulkeneet. Kuljimme neljän lammen kautta vaihtelevaa maastoa, jossa olisi lintua luullut olevan, mutta ei. Hyvin onnistui jälleen kerran suunnistus perinteisin metodein eli paperikartan ja kompassin avulla.

Neljän lammen kierrokselta löysimme oikean paholaisen puun... Ilmankos Ville kompasteli konttoihin, liukastui sieniin ja meinasi tukehtua "selviytymis suklaaseen"...

Iltanuotiolla omassa rannassa. Edelleen aivan tyven.

Arvon vieraita

Halilla kävi tänään arvon vieraita eli kasvattaja ja Halin emä Omun Hupi. Emä ja tytär oli osittain kovin saman oloisia ja näköisiä. Eli taitaa Hali ihan pystis olla, vaikka välillä tuntuu, että yritämme kesyttää jotakin metsän villipetoa. ;) 

Hupi oli tainnut jo unohtaa, että Hali on hänen tyttärensä. Enää ei syleilty hellästi vaan yritettiin heti näyttää kaapinpaikka natiaiselle. Myös kasvattajan toinen pystäri, Linnustajan Heta, urisi Halille tyyliin "en tykkää".

Kiitos vierailusta, oli kiva nähdä! Ja teretulemast uudestaan!

Koppelo haukussa, teeri repussa

Oli viittä vaille, ettei Halin haukusta ammuttu tänään koppeloa! 

Lähdimme jo aamuvarhain erälle. Aamuhämärissä tienlaidassa sorasteleva koppelo meinasi jäädä auton alle, kun huristimme ennalta mietittyyn maastoon. Aamu oli jo hyvin valjennut, kun lähdimme talsimaan innokkaana nuoreen kasvatusmetsään. Herätimme mm. pyyn kuusenpersiistä, mutta Hali oli niin rastaiden lumoissa silloin, että pyystä haisteltiin myöhemmin vain lähtöpaikat. Kohti aamupalanuotiopaikkaa kulkiessa Hali heläytti kunnon haukut. Sydän pamppaili jännittyneenä ennenkuin paljastui, että pitkin puunrunkoa rapisteleva puukiipijä oli laukaissut haukun.

Hali irtosi meistä ajoittain hyvin ja piti meihin kiitettävästi yhteyttä.

Nuotioaamupalan jälkeen tarkoitus oli pienen koukauksen kautta palailla autolle, jolloin reissu olisi tunnin tauolla varustettuna pennulle sopiva kolmituntinen. Koukaus osottautui kuitenkin erittäin riistarikkaaksi venyttäen noin tunnilla suunnitellusta. Ensin teeri- ja sitten metsopoikue! 

Hali osui aivan keskelle teeripoikuetta tai ainakin useampaa teertä. Sai kunnon perslähdöt! Joitain haukahduksia kuului, kun lintu nousi puuhun. Harmiksemme lintu ei kestänyt yhtään haukkua vaan lähti. Linnut varmaan kuuli meidät, kun olimme niin lähellä tilanteessa ja juuri höpöttäneet jotain lämpiävästä päivästä ja kiusaksi vironneista sääskistä. Päivät on olleet tosissaan lämpimiä. Eilenkin + 21 ja päiväperhoset lentelee.

Jatkoimme kulkua toiveissa törmätä vielä uudestaan lähteneisiin lintuihin, mutta Hali törmäsikin metsopoikueeseen pöllyttäen sen lentoon. Poikueen ilmeisesti ainut poika päätti ottaa heti ritolat ja häipyi maisemista. Mutta mikä lähtö! Poikamehto tuli ihan suoraan meitä kohti! Siinä se pyyhki Villen sivulta noin 10 metristä ohi! Siinä olis ollut noutajametsästäjän unelmahetki ampua metto, mutta me kökötimme liikkumattomina paikallaan kuulostellen ryhtyykö Hali haukkumaan puuhun nousseita lintuja.

Puusta kuului potpotusta ja Hali haukkui! Ville eteni varovasti kohti haukkua. Hali ei kuitenkaan ollut kovin innostunut potpottajasta ja haukku muuttui satunnaiseksi haukahteluksi. Jossain vaiheessa lähestyttäessä potpottajaa puusta lähti nuori koppelo. Pelkäsimme, että se vie muut mennessään, mutta potpottaja pysyi puussa piilossa. Lopulta, kun potpottajakin lähti, niin Villen ei olisi paljoa tarvinnut enää siirtyä, kun koppelo olisi tullut näkyviin haulikkohollille. Sitten Halin ei olisi enää tarvinnut kuin päästää ääntä. Ville huusi mulle, että tilanne ohi, vaikka arveli puissa vielä poikuetta olevankin, mutta kun Halikaan ei kiinnostunut hiljaa kököttävistä yhtään. Huudon siivittämänä puista lähtikin vielä muutama metso.

Metson jallitukseen meni noin 40 jännittävää minuuttia. Sinä aikana opimme mm. hiipimään aivan äänettömästi. Itse yritin edetä samanaikaisesti kun Ville, jättäytyen kuitenkin noin 30-40 m jälkeen. Kun nuori koppelo lähti, en uskaltanut enää liikkua, koska pelkäsin, että se oli ehkä minua säikkynyt. Seisoin jalat puutuen, hyttyset korvassa inisten aivan paikallaan melkoisen hetken, kunnes totesin, että liikuttava on tuli karkkoa tai ei, muuten sääsket syö elävältä. Hämmästykseni oli suuri, kun kuusen takana ei näkynytkään enää Villeä. Niin äänettömästi se oli lähtenyt etenemään.

Aamupalatulet. 

Harmiksemme nuotiopaikalle on levitetty punaisia nauhoja. Moto tulee ja raiskaa tämänkin upean paikan... 

Hali the myyräkoira

Avauspäivänä heitimme Hildan kanssa iltapäivälenkin. Olimme kulkeneet n. 15-20 minuuttia, kun vasemmalta pomppasi pari teertä. 

Yksi laukaus ja paisti oli repussa. Tämän jälkeen hörpimme tyytyväisinä termarikaffet aurinkoisessa rinteessä.

"Torahampaat"

Varasin viime viikolla Halille ajan kulmahampaiden poistoon, kun minusta ne olivat niin jykevästi kiinni ja uudet komeat kulmurit olivat jo kasvaneet vierelle.

Eilen illalla kävimme eläinlääkärillä, joka hampaanpoisto-operaation jälkeen totesi, etteivät kulmahampaat olisi irronneet ikinä. Olivat melkoisen kookkaat ja tiukasti kiinni! Halin "torahampaat" tarvitsivat siis avukseen 163,50 €, jotta heltisivät syvältä leuoista...

Nyt Halilla on hampaat muuten kunnossa, mutta ala P1:t ainakin vielä puuttuvat. Toisella puolella näkyy pieni nökö, mutta toisella ei mitään. Peeykkösten puute ei ilmeisesti kuitenkaan ole hylkäävä virhe.

Odottelin Halin heräämistä eläinlääkärillä, kun yhtäkkiä Hali ponkaisi heräämöstä jaloilleen ja tepsutteli keskelle seuraavaa operaatiota! Saivat Halin kiinni ja toivat sen minulle odotushuoneeseen. Hali oli kovasti iloinen minut nähdessään. Siinä lähtöä tehdessä Halin piti vielä haukkua toista potilasta. Eläinlääkäri sanoi, että selkeä pystykorva, kun haukkuu jo ennenkuin on edes kunnolla herännyt!

Huomenna, vihdoinkin huomenna, pääsemmekin haukkutaitoja tositoimissa harjoittelemaan! Eläköön maalinnunmehtuun alku! 

Hali oli melko kuutamolla koko loppu illan, vaikka omin jaloin autoon ja autosta tepsuttelikin.

Hali käytöskoulussa

Hali oli tänään taas tokoilemassa Otson kanssa. Mukana oli tälläkertaa Otson sisko Fiona. Saimme hyvää häiriötä jo tokopaikalle mennessä, sillä meidän edellä kulki koirakko. Halilla oli hirveästi asiaa niille...

Tokopaikalle mennessä harjoittelimme yläkuvan verran paikallaan oloa. Hali napottaa paikallaan kuin tatti, kun ei ole häiriötekijöitä. Tokossa teimme paikallaan oloa mm. niin, että koirat istuivat ja ohjaajat kiersivät koiran ympäri. Hali pysyi siinäkin tukevasti paikallaan. Vaikeutimme tehtävää niin, että koirat istuivat peput lähes vastakkain ringissä. Pienoisen vääntämisen jälkeen tämäkin paikallaanoloharjoitus onnistui.

Teimme myös seuraamisharjoituksia ohituksin, pujotteluin ja ringissä juosten kuten näyttelyissä. Hali meni yllättävän kivasti ohitukset ja pujottelut. Hali malttoi myös istua nätisti paikallaan, kun muut pujottelivat ohi. Mutta, mutta... ringissä juoksu oli täysi mahdottomuus. Halia jurppi aivan sairaasti, kun joku juoksi hänen perässään. Sinne piti kurkistella ja haukkua, niin ettei etenemisestä tullut oikeastaan mitään.

Seisotimme koiria myös kuten näyttelyissä eli lähietäisyydellä toisesta koirakosta. Halia hermostutti ensin edellä seisova Fiona, mutta tottui kuitenkin ja seisoi hetkittäin suht nätisti.

Lopuksi syntyi pienoinen painimaaottelu, kun yritimme kännykällä räpsäistä sievää ryhmäkuvaa "koululaisista". Fiona oli ainut, joka istua napotti nätisti paikallaan. Otson kanssa sai hieman vääntää, mutta meidän Hali ei ollut enää oikeastaan ollenkaan yhteistyökykyinen.

Sisarukset Otso ja Fiona sievästi. Hali säätää...

Aikamoisen vääntämisen jälkeen Halikin oli vihdoinkin sievästi, mutta sitten Otso ehti jo herpaantua...

P.S Tällä kerralla koululainen väsähti tokoilun päälle saadun ilta-aterian jälkeen, ja nukkuu tyytyväisenä.

Halin matkamittarissa jo puolivuotta!

Yläkuvassa Hali on ollut meillä viisi päiväää eli n. 8 viikon ikäinen, ja nyt jo puolivuotias.

Vaikka se pieni edelleen on, niin onhan se nyt ehkä hieman kasvanut...