Isovanhempia, flätti-veljiä, pyitä, teeriä, sadetta, tuulta ja ukkosta...

Hirveästi ollut touhua täällä. Mummu ja pappa käväsivät etelästä viihtymässä täällä muutaman päivän ajan sekä Hildan veljen porukka kävi kotimatkallaan poikkeamassa päiväkahvilla.

Enää ei mene Hilda veljensä kanssa äkkikatsomalta sekaisin; Jannusta on tullut iso poika! Hildan ja Jannun painia oli ihana katsella, niin samanhenkisiä olivat ja aivan sulassa sovussa ilman mitään ärinöitä.

(klikkaamalla saa kollaasin isommaksi)

Pappa (lähes 80 v) pääsi Villen kanssa metsällekin, kun yhtenä iltana naapurista soitettiin apua teeren löytämiseen. Ville oli nauttinut jiggaamansa ja savustamansa kuhan kanssa pari lasillista viiniä, joten pappa lähti (ralli)kuskiksi. Kalle oli löytänyt teeren avohakkuun koneella myllätystä vesikuopasta!

Olemme melko paljon kulkeneet metsällä, mutta meille on tarjoiltu vain vilauksia mahdollisista muista saaliista kuin pyistä. Maanantaina viiden ja puolen tunnin rämpiminen palkittiin pyyllä, jonka Kalle hienosti ajoi, pysähtyi ampumisen ajaksi ja odotti luvan noutaa sekä sen jälkeen toi pyyn Villen käteen.

Kalle toimii hienosti metsällä, mutta harmi, että sitä tuo epilepsia vaivaa. Samaisena yönä Kalle sai kohtauksen klo 3.28. :( Edellisestä kohtauksesta ei nyt ole kuin kolme viikkoa. Samaisena yönä oli myös järkyttävän kova tuuli, sade sekä ukkonen!

Tuuli onkin nyt muutamana päivänä haitannut metsästystä kovasti. Ei kuule yhtään, kun linnut lähtevät ja sitten onkin jo aivan liian myöhäistä enää ampua.

Tänään, keskiviikkona, Ville näki teeren lentävän matalalla taimikolla kohti ja ajatteli teeren lentävän hänen yli, mutta se istuikin mäntyyn 40-50 metrin päähän. Hieman liian kauas haulikkohollilta, mutta kivääriäkään ei voinut kaivaa esiin.

Ville ampui kuitenkin haulikolla ja lintu putosi kieppuen maahan. Se oli kuitenkin jäänyt haavakoksi ja pötkinyt menemään. Sunnuntaina Hilda ajoi pyyn ampumahollille ja toi sen n. 10 metrin päähän... mutta tänään Hilda jäljitti männystä ammutun n. 80 metriä haavakkona juosseen teeren ja toi sen Villen jalkoihin!!!

Maalinnunmehtuun alku

10.9.2012 maalinnunmehtuun aloitusaamuna klo 07.00

Maanantaina reippaana ja innokkaana olimme jo klo 05 metsässä tutustumassa täysiin uusiin alueisiin eli Villen metsästysseuran maihin. Ehkä rahdun hieman liian aikaisin, sillä taivas oli vielä melko tumma. Taivaanrannassa sentään kajasti lupaus aamun sarastuksesta, tähdet ja kuunsirppi olivat väistyneet aamun kajon tieltä.

Aamu oli täydellinen! Lämpötila -1 ja suo rapsui mukavasti jalkojen alla! Lintujakin näkyi, mutta emme olleet niin onnekkaita, että olisimme heti saaneet saalista.

Metsopaistia täällä kuitenkin syötiin, sillä naapuri oli onnistunut kallistamaan metsopojan ja kiikutti meillekin siitä erittäin makoisat maistipalat.

Tänään aamulla sitten jo satoi. Ei voinut enää tarjota kanalinnustajan unelmailmaa. Sinnikkäästi lähdimme metsälle hieman myöhemmin ja onneksemme sadekin lakkasi. Ilma oli kuitenkin sumuinen ja nuhjuinen, elisestä auringonpaisteesta ei ollut tietoakaan.

Osuimme todellisille pyypaikoille sillä törmäsimme pariin poikueeseen ja muutamaan aikuiseen. Meillä ei tietenkään ollut pyypillit mukana... Pyyt vetivätkin ensin pidemmän tikun, mutta sitten tuuri kääntyi.

Hilda pöllytti taidokkaasti pyypoikueen ilmaan saaden melkein yhden jopa kiinni (onneksi kuitenkaan ei)! Tästä pöllytyksestä Ville sai tiputettua yhden oksalla istuneen. Ville lähetti Hildan hakuun ja pyy löytyi tuossa tuokiossa. Vaan sitäpä ei tuotu...

Ville yritti useamman kerran lähettää Hildan hakuun, koska pyy oli hengetön eikä haavakko. Hildapa vaan ei lintua tuonut. Aargh, meinasimme siltä istumalta tehdä Hildasta rukkaset! Mitä tuollaisella koiralla tekee? No, ei sitten yhtään mitään muuta kuin ehkä juurikin ne rukkaset lämmittämään talvipakkasille.

Rukkasten sijasta Ville kuitenkin käveli itse pyylle ja heitti sen Hildalle. Silloin pyy kappastiin suuhun ja rintarinnan Villen kanssa juosten tultiin ampumapaikalle asti ja annettiin ylpeänä saalis Villelle. Palkkioksi sateli runsaat kehut ja sisäelimet.

Kiersimme vielä takaisin paikoille, josta pyyt lähti, josko siellä olisi lisää poikasia. Ei tarvinnut montaa askelta ottaa, kun Ville taas laukaisi.

Hilda istui oma-aloitteisesti laukauksesta ja Ville lähetti sen hakuun. Meillä ei ollut tietoa putosiko pyy vai ei. Riemu oli ylimmillään, kun Hilda ilmestyi näkyviin pyy suussaan! Nouto ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen, sillä pyy pudotettiin kolmisen metriä ennen Villeä, mutta huomattava parannus vain hetki sitten tapahtuneeseen noutoon!

Kallea kismitti, kun se ei päässyt ollenkaan tosi toimiin vaan joutui olemaan narun päässä, kun Hildaa koulutetaan. Eilen illalla sentään Kalle sai viettää laatuaikaa, kun kävimme pelkästään sen kanssa kanalinnustamassa omilla mailla. Saalista ei saatu, mutta Ville pääsi kuitenkin saattelemaan kahta teeripoikaa.

Tällainen porukka tepasteli meidän mökin pihassa maalinnunmehtuun aloituspäivänä! Reilun pelin nimissä, näitä ei kuitenkaan ammuttu kuin pelkällä kameralla!

Vesilintuja ja nisäkkäitä

"Me ollaan taas täällä mökillä. Eilen illalla lähdin mamman ja papan kanssa sorsalle.

Ennen veneeseen menoa kävimme tutustumassa papan metsästysseuran maa-alueisiin maanantaina alkavaa maalinnunmehtuuta ajatellen. Mä juosta humusin rinteitä ja plutasin järvessä. Mun plutauksen ansiosta lähti neljä heinuria lentoon. Mamma ja pappa hykerteli tyytyväisinä, koska ne näytti lentävän juuri metsästyspaikkamme suuntaan.

Ilta oli aurinkoinen ja melko tyyni. Vene lipui letkeästi eteenpäin mamman meloessa perällä. Minä ja pappa haulikkoineen tähystimme lintuja.

Kohta niitä lähtikin rantapusikoista ja siiveniskuista kuului, että ne nousivat puihin. Ne oli väärää sorttia. Niitä saisi ampua vasta 10. päivä. Mä olin kuitenkin niin innoissani näkemästäni ja haistamastani, että ihan tärisin.

Sorsat oli harmiksemme lentäneet muille maille, mutta jokisuvannosta lähti lentoon kaksi tosi isoa valkoista ja kaunista joutsenta hirmuisella loiskeella. Mä katoin niitä epäuskoisena ja toivoin, ettei pappa niitä jättiläisiä ainakaan ampuis!

Jokisuvannosta lähti myös telkkä. Se meni rahdun liian kaukaa, eikä pappa oikein niitä muutenkaan tykkää ampua, joten sitäkin mä sitten tarkkaavaisena vain seurasin katseellani ja tärisin innosta.

Olimme järvellä nähneet piisamin ja joella näimme majavan. Ensin se läsäytti komeasti hännällään ja myöhemmin havaitsimme sen uiskentelemassa. Ois ollut hauska pompata veneestä uimaan sen kanssa. Hillitsin kuitenkin intoni ja tyydyin vain haistelemaan tuoksuja nenä väpättäen.

Mallikkain veneilyterkuin,
Hilda"

Kyy

Eipä montaa päivää mennyt, kun vaihdoimme kaupunkilenkkeilyn metsälenkkeilyyn. Tänään juoksimme tunnin lenkin meidän talolta aukeavassa metsässä.

Mökillä juostessa näimme lenkin varrella lähinnä lintuja pyystä maakotkaan, mutta kuinka ollakkaan heti täällä etelän metsässä juostessa törmäsimme kyyhyn!

Juoksimme rinnakkain metsäautotietä. Villellä oli Hilda remmissa ja mulla Kalle. Kuinka satuinkaan vilkaisemaan maahan ja näin Kallen juoksevan kyyn yli! Itse otin samassa vauhdissa paniikinomaisia hyppyaskelia ja vonguin, että khyyyyyy!!!

Kyy oli yli juostessa pitkänä, ilmeisesti ylittämässä tietä, mutta vetäytyi sykkyrälle, kun pompimme sen yli. Se oli tosi kapea ja lyhyt (n. 20 cm) ja tumma, mutta kyymäinen sahalaitakuvio erottui selkeästi.

Pitäisikö sittenkin yrittää sietää melusaastetta, niin jäisi syyspäiviä paistattelemassa olevat kyyt kohtaamatta!

Omppuja on!

 

Kuten vanhan blogin bloggauksesta pystyi jo päättelemään, niin olemme siis etelässä. Kohta kuitenkin matka jatkuu takaisin pohjoiseen maalinnun mehtuuseen.

 

Meillä on omenoita niin, että nuori puu sortuu painon alle kuten kuvasta näkyy! Viime vuonna meille ei syystä tai toisesta tullut oikeastaan ollenkaan omenia, mutta nyt niitä on. Mummu kävi tänään hakemassa kömöllään olevasta puusta neljä muovipussillista (!) valkeakuulaita, ja vielä sinne jäi vaikka kuinka paljon.

 

Omenoiden lisäksi meillä on sähköt, juokseva vesi ja erinnäisiä muita mukavuuksia. Suihkusta tulee vettä niin, että hyvä ettei sinne huku! On se nyt hetken aikaa mukavata, kun tiskikone tiskaa ja pyykkikone pyykkää sillä aikaa, kun itse tekee jotain tähdellisempää. Johan me kolme kuukautta kannoimme vettä, nyrkkipyykkäsimme sekä hortoilimme ensin kesäyönauringossa ja sittemmin myrskylyhtyjen valossa syys pimeässä, joten on se ollut hieno palata "sivistyksen pariin", vaikka ikävä jo mökille alkaa olemaan...

 

Kävimme koirien kanssa lenkkeilemässä 2-tien varrella. Keskustelu oli melkein mahdotonta, kun automelun yli joutui lähes huutamaan... mökillä ainut melusaaste on traktorin ääntä muistuttava naapurin agregaatti...