maanantai 26. toukokuuta 2014

Hali 12 vkoa

Hali 12 viikkoa ja 4,2 kg:

(kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)







Ja seisontakuvien päätteeksi iloisen vauhdikas luoksetulo yli esteiden!





lauantai 24. toukokuuta 2014

Riiviö

Että näin:

Hieman maisteltu, mutta kyllä tästä vielä kesäksi leikkimökin seinustalle komea Herttavuorenkilpipeitto kasvaa...

...Viikkoa myöhemmin... 
Kyllä tästä vielä jonain vuonna Herttavuorenkilpi kasvaa...

"Mitään ole repinyt, olen vaan tälleen lutuisesti..."



"Oikeesti, nää paperit oli jo tässä..."



keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Totuttelua laukauksiin


Hurautimme tänään ampumaradan liepeille totuttamaan Halia paukkeeseen. Villen piti osallistua haulikkoammuntoihin ja minun samoilla Halin kanssa lähimaastossa. Radan heitin olikin epäkunnossa, joten haulikolla ei päässytkään ampumaan. Haulikon paukkeen sijasta Hali sai siedätyshoitoa järeämpiin kiväärin laukauksiin. Hali säpsähti hieman ensimmäistä laukausta, palautuen kuitenkin heti. Tämän jälkeen laukauksia kuunneltiin hetki istuen, mutta sitten lähdettiin touhuamaan laukauksista välittämättä.

Lopuksi uskaltauduimme ihan ampumaradan viereen parkkikselle ja kävimme laukausten säestämänä iloisesti moikkaamassa joitakin ampujia. Hali sai sediltä paljon rapsutuksia ja pääsi "puremaan" tekojalkaakin!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Pentutreffausta

Ei ois voinut tämän päivän vapaa paljon upeampaan päivään osua. Varjossa + 30, aijaijai!

Halia kävi männäviikolla koiranpennut katsomassa. Pennut olivat vaan kasvaneet jo melko mötkäleiksi. Otso 13 kg ja Tara 20 kg.

Hali katsoi Otsoa ensin ihmeissään, kuin kysyäkseen, että Täh, mikä toi on?!? Hali myös arasteli Otsoa ensin. Toisaalta ymmärrän hyvin Halin tunteet, onhan tuo Otso aika hassunhauskan näköinen ilmestys. Alkujärkytyksen jälkeen tunnelma vapautui ja pentujen paini & temmellys alkoi.



Taraa Hali ei pelännyt ollenkaan, vaikka en nyt tiedä onko Tara yhtään sen särmemmän näköinen kuin Otso (katso kuva alla)! Ehkä Tarassa auttoi tuttu, musta väritys.


Taran kanssa painiessa piti olla kyllä tarkkana, ettei Haliin vahingossa satu. 20 kiloa junttaavaa pentuenergiaa on Halille hieman liikaa. Hyvin Hali osaa kyllä itsekin varoa ja luikkia karkuun puutarhatuolien alle haukkumaan.

Majakka ja perävaunu

Hilda ja Tara olivat oikein mitoitetut painikaverit.

Hilda pääsi painimaan Otsonkin kanssa. Meno äityi kyllä välillä vaarallisen vauhdikkaaksi!



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Uimari

Vietimme tänään puolipäivää lainalasten (siskoni Tomi 5 v. ja Jasmin kuukautta vajaa 8 vuotta) kanssa. Oli aivan mahtavan upean lämmin kesäpäivä, joten tarkoitus oli mennä "sinne missä joki virtaa tien yli", mutta siellä oli harmiksemme jokin kansainvaellus ja autoja tupaten täynnä (yleensä siellä ei ole ketään...), joten menimme toisaalle.

Toisaalla Hali (11 vkoa) kävi uimassa! Se ilmeisesti ihan hieman liian innostuneena kirmasi rantavedessä niin syvälle ettei jalat enää ylettäneetkään pohjaan. Hali kääntyi tyynesti ympäri ja veteli kuin tottunein elkein parit uintiliikkeet koiraa (ei edes räiskyttänyt vettä) ja tuli rantaan.

Harmi, ettei kamera ollut valmiina, ja tässä ainoat todisteet Halin komeista uintiliikkeistä. ;)

Uitettu koira miettii, että mitä oikein tapahtui

Hali ei ollut ainoa pikkuinen joka onnistui räpeltämään itsensä jorpakkoon... Tomin paita kuivumassa ja kalsaritkin on märät...

Tuumaustauko

Hilda vilvoittelee



perjantai 16. toukokuuta 2014

Tutkimusmatkailijoita

Hali oli päässyt Villeltä tänään karkuun! Ville oli luullut, että tuulikaapin ovi on eteiseen kiinni ja vain ulko-ovi raollaan, mutta kuinka ollakkaan molemmat ovet oli jääneet auki. Kohta jo Hali oli mennä vilistänyt meidän kadulla Villen perässä. Hali oli hilpaissut naapurin pihaan auton alle tutkiskelemaan paikkoja. Ei ollut ottanut Villen huuteluita kuuleviin korviin. Ville oli jäänyt odottelemaan karkulaisen ilmestymistä autokatoksesta ja lopulta saanut Halin kiinni.

Samaisessa autokatoksessa oli myöhemmin naapurin toimesta purettu autoa ostoksista. Ostoksia oli viety sisälle ja lopulta takaluukkukin pamautettu kiinni. Hetken kuluttua oli takaluukusta tultu vielä hakemaan jotain. Säikähdys oli ollut suuri, kun avatusta takaluukusta oli pompannut jokin melkoisella vauhdilla ja painellut matkoihinsa. Se jokin oli ollut, kukas muukaan, kun meidän Onni!

Hali ei oikein vieläkään ymmärrä mikä otus Onni on. Onnilla on arvovaltaa. Sen ei tarvitse kuin katsoa tympääntyneenä Halia, niin Hali jättää oudon karvaturrin rauhaan. Tosin haukkuahan sitä varmuudeksi pitää.



tiistai 13. toukokuuta 2014

Tottista

Perustottelevaisuus alkaa Halille jo hahmottua. Hali osaa, ainakin omalla takapihalla ylhäisessä yksinäisyydessään ilman häiriötekijöitä, käskyt istu (pillillä ruvettu opettelemaan eli yksi puhallus), maate, hauku, ryömi, paikka, tänne (käsimerkki ja pilli), kiipeä sekä seuraa. Ville oli opettanut toissapäivänä Halin haukkumaan käskystä. Oli oppinut kerrasta. Hali osaa myös melkohyvin sanan EI! Tosin Hali yrittää voimakkaasti välillä pullikoida vastaan eli omatahto ja peräänantamattomuus on kova.

Eihän tässä ole kuin neljä kuukautta aikaa hioa perustottelevaisuus kuntoon, jotta syyskuussa päästään jo hieman lajiharjoittelemaan. ;)

Ohessa käskysarja, jonka Ville opetti Halille hetkessä. Kun lähdin töihin maahanmenosta ja käskystä haukkumisesta ei ollut tietoakaan. Olin mykistynyt, kun tulin töistä kotiin ja minulle esitettiin mitä on opittu. Pitihän sitä sitten heti minunkin kokeilla. Olen itse kuvannut sitä samalla kun häärään, joten melko keikkuvaa materiaalia.

"Hyvääääää...ääää"



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

"Metsän tyttö tahdon olla, sankar' jylhän kuusiston"

Halin viikko on kulunut mm. sosiaalistumisen merkeissä. Halia on käynyt halimassa Villen työkaveri, meidän kaveripariskunta, mun (meidän) kaveri ja mun sisko tyttärensä kanssa. Voi, kuinka Hali oli iloinen, kun näki ihan kohta 8 vuotta täyttävän Jasminin!

Viikko on kulunut myös metsässä kuljeskellen. Yksin, yhdessä ja erikseen. Jos Hilda on mukana, niin emme ole antaneet koirien olla yhtä aikaa irti. Näin Hali oppii luottamaan itseensä ja meihin eikä Hildaan.

Halin rohkeus metsässä liikkumiseen on selkeästi kasvanut. Nyt mennä vilistetään jo tottunein elkein. Halilla tuntuu olevan hyvä suuntavaisto tai muisti. Olemme kulkeneet muutamiakin reittejä erisuunnista, niin silti Hali tietää kohdat mistä milloinkin mennään metsään ja mistä tullaan kotiin. Hali tulee myös metsässä pillikutsusta luo!

10-viikkoinen 3,3 kiloinen Hali elementissään:








lauantai 10. toukokuuta 2014

"Käki kukkuu siellä ja kevät on"

Jos maaliskuun puolessa välissä aurinko lämmitti ja tuntui mielestäni "aivan vapulta", niin kyllä varsinainen vappu näytti taas, että millaiset ne vappukelit oikeasti meillä on. Kylmää, ja vapun jälkeen jopa räntää, lunta ja pikkupakkasia.

Kevät otti kylmyydellään pienoista takapakkia. Päivälämpötilat on olleet sellaista plus seitsemää. Nyt on muutaman päivän satanut vettä oikein huolella. Vettä tosin tarvitaan, sillä nurmikko on kuiva kuin beduiinin sandaali. Maaliskuu oli poikkeuksellisen lauha ja huhtikuu kuiva. Toukokuu on todennäköisesti sitten poikkeuksellisen viileä ja epävakainen. Nykyään sää tuntuu olevan aina niin poikkeuksellisen jotakin, että poikkeuksellisesta on tullut lähes normaalia.

Kirjosieppo on yleensä tullut samaan pihapönttöön vapun huitteilla, mutta tänä vuonna sieppo tarkeni ilmestyä pihaan vasta muutama päivä sitten (7.5.). Västäräkit tuli bongattua Lohjalla vasta 6.5. Tosin västäräkkejä oli ilmestynyt sinne jo kuulemma kolmisen viikkoa sitten, mutta täällä niitä ei ole näkynyt. Talon eteläpäädyssä kukkii jo voikukat. Eilen aamulla takapihalle kuului myös kevään ensimmäisen käen kukunta!

Kirjosieppouros pesintäpuuhissa

tiistai 6. toukokuuta 2014

Hiltu treenaa

Ensimmäistä kertaa sitten Halin tulon meillä osui työvuorot niin pahasti, että olimme molemmat aamutuurissa. Minä menin töihin klo 4.45 ja Ville kuuteen. Onneksi on mummu, johon voi luottaa. Hyvin oli mummu luotsannut molemmat koirat kunnialla päivän läpi. Kiitos vielä tätäkin kautta!

Mutta voi jösses, mikä keli oli ajella töihin! Taivaalta tuiskutti tuulilasin täydeltä muhkeita karvahattuja ja maantiellä oli valehtelematta kymmenen senttiä lunta! Siinä sitten kieli keskellä suuta köröttelin töihin tietysti kesärenkailla. Ja Villellä oli hyvä aamu aloittaa polkupyöräilykausi.

Eilen Hildan kummikasvattajapariskunta käväisi Halia katsomassa kera maistuvien tuliaisten. Tänään treffattiin taas, kun vihdoin ja viimein aamuvuoroni johdosta pääsin illalla Hildan kanssa Sarin NOME-treeneihin. Ensin vedimme Jyrkin kanssa Hildalle ja heidän käyttiskultsupennulle, Sirulle, kanijälkeä. Jälki oli lyhyt, mutta Hilda toi jäljen päästä kanin minulle. Jospa sillä nyt viimeinkin loksahtaisi palaset kohdilleen, että jäljen päässä nököttävä otus kuuluu ottaa mukaan eikä jättää sinne rötköttämään.

Hilda joutui pääsi noutamaan myös variksia. Ensimmäinen varis heitettiin hakuruutuun. Hilda meinasi heti tapansa mukaan kikkailla palautuksessa. Yritin iloisesti innostamalla saada Hildaa tuomaan variksen perille asti, mutta sain toiminnastani kylmää kyytiä Sarilta. Minun pitää lopettaa kaikenmailman hilu-hilu-huli-huli-hali-hali -hihkunnat ja olla jämäkkä. Jämäkkä ja rauhallinen. 

Totta, kun lopetin ylimääräisen hihkunnan ja elehtimisen, niin putsattiin suht tyylikkäästi koko hakuruutu (5 varista). Jos olisimme olleet taippareissa, olisimme päässeet jäljelle. Vihdoinkin. Vaan tämä on kyllä tätä "kyllä se kotona toimii" -osastoa, sillä kotona hakuruudusta tulee kuusikin vaakkua talteen, mutta taippareissa neljä...

Nyt siis itselle muistiin, että älä innosta ja hihku, vaan toru väärästä toiminnasta ja kutsu koiraa jämäkästi luokse, jos näyttää siltä, että koira meinaa ruveta varis suussa kikkailemaan.

Ville oli käynyt sillä välin Halin kanssa metsässä. Hali oli taas haukkunut. Myyrää.


Kännykkäkuvat ©Akane Miura.
(kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla kuvaa)

Hieno luovutus käteen kera ihan hitusen kreisin ilmeen!



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

"Mies, pystykorva ja villiluonto"


9-viikkoinen Hali ylitti eilen metsässä vesiesteen. Syvän ojan pohjalla oli hieman vettä, jota Hali ensin aristeli ja jäi ns. vastarannalle ruikuttamaan. Villen innostamana yli mentiin lopulta reippaasti!

Tänään Ville oli Halin kanssa metsässä aivan kahdelleen. Minulle tuli töihin viesti, että Hali oli haukahtanut metsässä ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä metsässä ei ole päästetty pihaustakaan, mutta nyt Hali oli innostunut joko pyystä tai lähistöllä olleista närhistä. Kaveruksilla oli ollut oikein onnistunut ja antoisa metsähetki. "Mies, pystykorva ja villiluonto", kuten Ville tunnelmiaan kuvasi. ;)



perjantai 2. toukokuuta 2014

Metsä tutuksi

Hali ja suuri maailma

Hali tutustui tänään ensimmäistä kertaa metsään, irti. Olipas jännä paikka sekä pennulle että meille. Minua kovasti jännitti, jos pentu karkaa. Jos se saa pieneen päähänsä sinkaista metsälle haukuttavaa etsimään... Ville toppuutteli, ettei pentu mihinkään karkaa. Varoiksi laitettiin Halille kuitenkin puhelinnumero kaulaan. ;)

Hali oli kova tutkimaan ja haistelemaan maastoa. Se tarkkaili myös aika ajoin missä me menemme. Metsässä oli kaikkea jännää mm. runkoja minkä yli kiivetä ja pelottavia mustia möykkyjä. Oksat ja tiheät kanervikotkin tuntuivat vielä isoilta esteiltä, mutta reippaasti niistä mentiin silti yli/läpi.