Eilinen parinkympin paukkupakkanen on yön aikana kesyyntynyt pikkupakkaseksi (- 2 astetta). No, näin pienenkin pakkasen purressa on mukava muistella parin viikon takaista matkaamme Lanzaroten lämpöön siskoni perheen kanssa.
Merivesi oli kylmää n. + 19 asteista.
Onneksi hotellin iso uima-allas oli lämmitetty + 23 asteiseksi.
Etukäteen oli tiedossa, että Lanzarotella ei tähän aikaan vuodesta ole mikään kauhean lämmin. Keskilämpötila n. + 20 astetta, mutta illat viileät. Meillä kävi muutamana ensimmäisenä päivänä huono tuuri ilmojen suhteen. Oli todella pilvistä, erittäin tuulista ja jopa sateista. Olin lukenut, että Lanzarotella sataa niin vähän, että viikon matkalla ei voi saada sadetta niskaansa, mutta poikkeus näköjään vahvistaa säännön. Parina ensimmäisenä iltana joutui hotellihuoneessa vääntämään patterin päälle! Illalla ulkolämpötila oli hädintuskin + 10 astetta. Onneksi kelit lämpenivät loppuviikkoa kohden ja saimme aivan pilvettömältä taivaalta porottavaa helteistä aurinkoakin.
Osallistuimme Finnmatkojen tulivuoriretkelle Timanfayan kansallispuistoon. Retkeä oli mainostettu upein korulausein ja opas hehkutti vielä lisää. Liekö meille iskostunut liian hulppea mielikuva retkestä, mutta retki ei todellakaan ollut hintansa väärti. Itse kansallispuisto oli upea kokemus ja vaikuttava näky. Tummaa kovettunutta laavaa, tuhkaa ja valtavia kraatereita silmänkantamattomiin. Tämän osion olisi voinut tehdä ominpäin, paljon edullisemmin. 56 €/henkilö sisältyi illallinen "kokattuna tulivuoren lämmössä". Illallisesta tuli kyllä mieleen, että liekö kokattu suurkeittiössä ja tarjoiltiin vain kuuman kraaterin päällä. Ravintolan tarjoilu oli luokatonta "karja sisään, karja ulos".
Kiertoajelu bussilla Timanfayan kansallispuistossa kesti n. 45 minuuttia. Pieniä serpenttiiniteitä ylös ja alas ns. kuumaiseman keskellä. Pääsimme myös kerran jalkautumaan alueelle.
Toisen retken teimme omatoimisesti yhdistettyyn eläintarhaan & vesipuistoon Rancho Texas Parkiin. Vesipuisto oli melko vaatimaton. Vain pari ränniä mistä laskea. Liekö talvikaudesta johtunut, mutta aikuisille sopiva isoallas oli kokonaan tyhjennetty ja remontin alla.
Villen ja Jasminin huima lasku!
Eläintarha osuus oli viihtyisä, mukava ja mielenkiintoinen. Tosin minua säälittävät tarhaan suljetut eläimet.
Kävimme katsomassa myös eläintarhan esityksiä mm. papukaijashow, jossa kaijat ajelivat pyörällä, luistelivat rullaluistimilla, laskivat numeroita yhteen ja sovittivat tietyn mallisia ja värisiä palikoita reikiin.
Tässä linkki videoon showsta (löytyy yhteensä kaksi papukaija videon pätkää).
Huikaisevin show oli haukka & kotkanäytös, jossa linnut lensivät yleisön päällä hiusrajaa hipoen. Ensimmäinen lennossa ollut lintu oli valkopää merikotka, jonka siivet viistivät päälakeani! Linnut oli koulutettu tottelemaan pilliä aivan kuten koirat! Isoin lennossa ollut lintu oli andien kondorikotka, joka on maailman kookkain lentotaitoinen lintu. Siipien väli voi olla 3 m ja painoa 15 kg. Päittemme yllä lentäneellä linnulla siipien väli oli 2,5 m. Videon linnun lennosta voi nähdä
tästä linkistä. Kuvat ja videot eivät tee oikeutta tunnelmalle, jonka voi kokea vain paikan päällä.
Eläintarhassa oli melko paljon nähtävää. Oli jos jonkinlaisia matelijoita käärmeistä krokotiiliin, lintuja, hevosia, poneja, sikoja, vuohia, biisoneita, kauriita, haisunäätiä, pesukarhuja, vyötiäisiä, tiikereitä, puumia, merileijonia yms.
Eläintarhassa oli myös paljon komeita kasveja:
Naisenkorkuisia kaktuksia.
Tarkoitus oli käydä myös kalastusretkellä, mutta suuret tuulet vaivasivat koko viikon. Pelkät valtameren vellovat mainingit saavat ainakin minut voimaan pahoin. Vallinneisiin tyrskyihin ei olisi auttanut edes paketillinen matkapahointivointilääkettä. Viikko on myös niin lyhyt aika, ettei millään ehdi tehdä ihan kaikkea eikä koko aikaa voi olla menossa. Välillä pitää myös rentoutua altaalla, tehdä hiekkakakkuja rannalla sekä shopata. Lähes kaikki joululahjat tulikin raahattua Lanzarotelta.
Kalastusreissun lisäksi jäi käymättä Jardin de Cactuksessa eli kaktuspuistossa sekä Fuerteventuran saarella (lautalla olisi päässyt pariinkin eri saareen). Paljon muutakin nähtävää olisi ollut, joten oikein hyvin saarella olisi kulunut parikin viikkoa. Viikon loma oli siis aivan liian lyhyt, mutta erittäin onnistunut ja matkaseura oli parasta laatuaan.
Lopuksi vielä muutamia joulukoristekuvia Lanzaroten tyyliin:
Vaikka toisen viikon olisikin mielellään kuluttanut Lanzarotella, niin toisaalta oli mukava tulla kotiinkin. Hildaa ja varsinkin Halia, josta olimme ensimmäistä kertaa erossa, oli jo ikävä. Halin jälleennäkemiskonsertti olikin melkoinen "UUUuuuuuuI"!
