perjantai 31. heinäkuuta 2015

Tara, Otso & Cindy kylässä

Huomenna alkaa viimeinen kesäkuukausi eikä kesää ole vielä ollut. Mulla on mukana seitsemän hihatonta ja neljät sortsit. En ole käyttänyt niitä kertaakaan! Pidän peukkuja, että elokuussa muille vaatteille kuin äsken mainitsemilleni ei ole mitään käyttöä!

Meillä oli täällä vieraita viikon verran. Viime viikon tiistaina tuli Taralaiset. Ne lähtivät perjantaina aamupäivästä ja iltapäivästä tulivat Otso & Cindyläiset, jotka lähtivät kuluvan viikon keskiviikkona. Kyllä minua huvitti, kun Taralaiset alkoivat lähestyä Kainuuta niin täällä oli kesän upein päivä. Muutenkin onnistuimme heidän kanssa luovimaan hienosti sateiden välissä kalastusta, nuotiolla istuskelua ja frisbeegolffiakin. Siskoni perhe joutui taas kärvistelemään melkoisessa kelissä. Siinä missä toisten vieraiden kanssa vietimme upeaa iltaa Kiviniemessä, niin siskon porukoiden kanssa päälle iski karsea rankkasadekuuro, mikä roiski oikein rakeitakin! 

Tara Kiviniemessä.

Frisbeegolfreissulla näimme porot kesälomareissulla Kiantajärven rannalla.

Cindy, Otso, Hilda ja Hali ilta-auringossa.

Raekuuron jälkeen ilta oli upean tyyni ja aurinkoinen. Lapset onkivat innoissaan, eivätkä marisseet kelistä yhtään. Saimme ensimmäisenä iltana paistella lasten onkimista ahvenista fileitä ja toisen onkikerran päätteeksi keittelimme ahvensopan. Taralaisten kanssa pääsimme paistelemaan kuhafileitä.

Siskon perheen kanssa kävimme myös Sotkamossa Angry Birds Activity Parkissa. Koko päivämeni ja kivaa oli! Suosittelen.

Eilisillan veneilytunnelmia. Hienot maisemat ja luontokokemukset pöllöpoikueineen ja kettuineen, mutta kuha ei ollut syönnillään. Saaliiksi vain hauenpuikkoja ja yksi ahven. Onni-kissa pysyi sentään tyytyväisenä.


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Mustasilmäsusanna kukkii

Mustasilmäsusannankasvatusprojektini on edennyt viimeiseen lukuun. Syntymäpäiväni (16.7.) kunniaksi toiseen sisällä olevista susannista oli ilmestynyt kukka!

Ulkona kesäkuusta asti kituuttanut susanna on edelleen kitukasvuinen.

Mökkitien päähän viemäni susanna koki heti karun kohtalon. Seuraavana päivänä tuli helle (koko kesänä ollut kolme "helle" päivää). Kasvi on kituuttanut siitä lähtien. Kuuma aurinko ei tehnyt hyvää sisätiloihin tottuneille lehdille.

Saunan kuistille viemäni susanna on kasvanut komeaksi, mutta tarttettas hieman enemmän lämpöä ja aurinkoa, jotta se kukkisi.

Päätän mustasilmäsusannaraporttini tähän. Hieno kokeilu, joka ei ainakaan omista siemenistä ensi vuonna toteudu, mutta ehkä jonain vuonna taas.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Iso-Syöte ja Pyhitys

Tänään ajelimme muutaman tunnin Pudasjärvelle Iso-Syötteelle 15. hääpäivän viettoon. On ollut tapana tehdä joka vuosi jotain, mitä kumpikaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Syötteellä ei olla vielä käyty, vaikka ohi onkin ajeltu.

Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi (432 m merenpinnasta). Huipulta olikin kerrassaan komeat näkymät asuttamattomaan kairaan.

Pienoinen antikliimaksi oli Iso-Syötteelle meno. Huipulle pääsi autolla! Ja laskettelukeskus kun on, niin huipulla oli hotelli sekä kelomökkikylä. Patikoimme sitten jonkun verran suoraan huipulla. Koska Syötteelle pääsi liian helpolla, niin päätimme käydä huiputtamassa vielä Pyhityksen, joka kuuluu myös Syötteen kansallispuiston alueeseen, mutta on Taivalkosken puolella.

Erittäin hyvä päätös. Pyhityksellä pääsimme heti haluttuun fiilikseen kivutessamme lyhyttä n. 160 metrin matkalla jyrkkää, kivikkoista ja juurakkoista nousua. Kaikenkaikkiaan Pyhityksen huipulle oli vain noin 2 km. Kiipeäminen palkittiin, sillä näkymät olivat huikaisevat.

Pyhityksen juurella oli laavu, jossa paistelimme grahamlihikset.

Iso-Syötteen huipulla.

Hilda ja Ville huipulla.

Hali Iso-Syötteellä.

Pyhityksellä ropsi hieman vettä.

Pyhitys on Taivalkosken korkein kohta 422 m.

Hali Pyhityksellä.

Hilda Pyhityksellä.

Tulistelua.

Hildan laavueleganssia.

Hali huilaa ja mamma näprää vehkeitään...

Laavu.

Sudenkorento.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Onnillista elämää

Onni on ollut mökillä viikon päivät toimittamassa hiirikissan virkaa. Ville oli edellisviikon "työkomennuksella" etelässä ja sai kun saikin Onnin mukaansa sieltä. Onni ei mennyt tällä kertaa piiloon lähdön tiimellyksessä.

Onni oli myös laitumella yksi päivä. Lampaat pelkäsivät kissaa! En ole vielä nähnyt, mitä kanat tuumaa kissasta.

Eläinten painot on muuten nyt kunnossa. Onni painaa noin sen hyvän viisi kiloa, Hali on pyörälenkeistä huolimatta saanut lähes kilon lisää painoa ja Hilda painaa ihanteelliset 28 kiloa.

Hiirentappoase tauolla.

Hali kirmaa niittykunnaalla.

Hilda.