Metsänpeto!

Tammikuu vetelee viimeistään. Tammikuussa on tullut Kalle mieleen kahdellakin tapaa. Kallen emän poismenon johdosta ja poikien synttärien vuoksi. Kännykkäni kalenteri hälytti 24.1. että Kalle 9 vee... Muistinpa sitten onnitella Kallen velipoikia, ja toivon vielä näin blogin välityksellä heille pitkää ikää ja terveyttä!

Tammikuu toi sentään talven. Hätäisimmäthän meinasivat tammikuun alussa perua koko termisen talven, koska joulukuussa oli niin lämmintä (ja märkää). Tammikuun pakkaset onneksi näyttivät mistä talvi on tehty. Lumikolaa ei ole kuitenkaan vieläkään tarvinnut kaivaa esiin. Muutamaan otteeseen on sataneelle lumelle pitänyt harjaa näyttää, ei sen enempää. Eilen juuri puhuimme, että tuokohan helmi-maaliskuu tullessaan kauheat hanget, juuri kun rupeaa odottelemaan lumien sulamista. Nyt sitten media näyttää toitottavan ensi yölle isoja lumisateita, jopa 10 cm.

Metsässä on mukavan laajat kulkumahdollisuudet vähälumisuuden vuoksi. Ei tarvitse kulkea samoja polkuja eikä latujakaan tarvitse vältellä, kun niitä ei ole edes vedetty. Tänään kiersin Hildan kanssa tunnin metsälenkin ennen iltavuoroon (klo 14) menoa. Yhtäkkiä metsäpolulle meidän eteen pelmahti jokin metsänpeto! Jonka kylläkin samalla sekunnilla tunnistin saksanpaimenkoiraksi (saattoi myös olla seropi...). En kyllä ihan väärässä ollut siinä petoasiassa, sillä koiran emäntä kutsui koiraa "Peto, Peto, tänne, tänne"! Melko harvassa on kerrat, jolloin metsälenkillä törmäämme kehenkään. Remmissä hyppivä Hilda olikin hieman innoissaan liekaan kytketystä Pedosta. Ja niin Petokin meistä, äänestä päätellen.

Oskari-myrsky on rysäytellyt puita yhdelle meidän lenkkireiteistä. Hilda esittelee niistä tässä muutaman. Yläkuva on kännykällä räpsäisty hetki ennen Pedon kohtaamista ja alakuva sen jälkeen.

Keltasirkkui, närhii, tinttei...

... niist on pihaponkaus tehty. Eli olemme osallistuneet BirdLifen pihabongaukseen 2014. Tunnin aikana (klo 12 - 13) takapihalta on havaittu siis keltasirkkui noin 35, talitinttei 10, sinitinttei 5, närhii 1.

Lintulaudalla on tänä vuonna ollut tavanomaisen auringonkukansiemenen lisäksi kesäkanoilta ylijäänyttä kauraa (ohrat ja munitusrehut annoimme kanojen palautuksen mukana isälleni). Lintulaudalla on ollut ruokaa jo marraskuusta alkaen, vaikka olikin lauhat vesikelit. Lauhoilla ilmoilla lintulaudalla, ilmeisesti juurikin kauran ansiosta, on marras-joulukuussa ruokaillut myös varpusia.

Onneksi parin viikon paukkupakkaset (maksimissaan - 21) on vihdoin hellittäneet. Nyt on ihan kesäkelit eli vain -7!

P.S Nyt kun ponkaus on jo ohi, on laudalla myös harakka.

Suvi 15.5.1999 - 23.1.2013

Oheisesta viime vuoden helmikuussa otetusta perhepotretista reunimmaiset ovat poissa. Kallen emä, Suvi, siirtyi ikivihreille riistamaille Kallen seuraksi. Suvin muistolle sekä Sarin & Jyrkin suureen suruun osaa ottaen. 

Hyvää matkaa Suvi, vie Kallelle terveisiä...

Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.

Kuuraparta

Koko viikon pidellyt pirtsakoita pakkasulkoilukelejä. Maksimissaan pakkanen on paukkunut - 18 asteessa. Hilda ulkoilee huomattavan keveässä keskieurooppalaisessa turkissaan siltikin ilman takkia. Meillä takkia pidetään yleensä vain, jos liike ns. pysähtyy eli kylmässä autossa odotellessa, laavulla, passissa tms. Huomaa kyllä, että kyseessä on nuori koira, sillä edes Hildan varpaita ei kylmää. Ei konkata kolmella jalalla, vaan reippaasti juoksennellaan pakkasesta viis!

Kaunista

Partakarvat jäätää

Ohjauksia yli esteiden

Eilinen lumisade värjäsi maan vihdoinkin valkoiseksi. Viikon verran on ollutkin niin sateisia ja rapaisia kelejä, että ihanaa, kun leijailee hiljalleen lumihiutaleita. Ja koira pysyy puhtaana! Aurinkokin jopa pilkahti tänään sinisenharmaan pilviverhon takaa.

Teimme vapaa päivän kunniaksi Hildan kanssa metsälenkin, nyt kun yöllä -7 asteeseen kiristynyt pakkanen on vihdoinkin jähmettänyt sulamaan päässeitä metsäkoneen uria.

Tein Hildalle lenkin varrella ohjauksia sekä motivoituna että sokkona. Ohjaukset oli melko lyhyitä n. 50 m. Osassa ohjauksista vaihtui maasto. Ohjaus lähti avoimesta maastosta, jonka jälkeen piti ylittää virtaava oja metsän siimekseen, josta dami löytyisi. Ohjauksissa oli myös esteitä mm. kaatuneita puunrunkoja. Ei mitään moitteen varaa koiran työskentelystä. Hienosti meni! Ei meillä kyllä mitään häiriöitäkään ollut maastoa lukuunottamatta. Ihan kahden saatiin puuhata.

Ripeä ja kepeä damin palautus kaatuneen puun rungon yli, hop!

Talvesta takaisin syksyyn...

Eilen hurautimme 8,5 tunnissa ihanasta talvesta (- 4 astetta) kuraan ja rapaan (+ 4 astetta).

Roudasta rospuuttoon... en tykkää.

Cindy palautettiin eilen illalla omaan kotiin. Koirillakin oli erittäin hauska miniloma. On mukavaa, kun koirat tulevat hyvin juttuun keskenään, eikä tarvitse pelätä mitään rähähdyksiä kenenkään toimesta. Hyvin sujuivat yhteiset puuhat sekä ulkona että sisällä.

Kissa matkusti "taikalaatikossa" eli kissankopassa halki puolen Suomen välillä matalasti maukuen. Nyt se on painellut sisään ja ulos, sisään ja ulos. Ihmetellen varmasti, että mihin hänen taikatallinsa taas vaihteeksi katosi.

Kiva olla kotonakin, varsinkin, kun saa asioida lämpimässä sisävessassa. Mutta saisi tuo talvi seurata meitä tänne yhä niin syksyiseen etelään!

Kokopäiväretki hiihdellen

Tänään teimme koirien kanssa kokopäiväretken hiihdellen ja pilkkien. Päivän pituus on reilu viikossa muuttunut n. 3 h 50 minuutista muutaman minuutin päälle neljään tuntiin, että siinähän sitä ehtii retkeillä, kun kiirehtii.

Suksi suihki pakkaslumen päällä joutuisasti. Oli ilo hiihdellä suon ja metsän poikki järvenrantapalstallemme pilkille. Matkalla näimme jäniksen, ketun, oravan, hirven, poron,  riekon ja näädän jälkiä. Jäällä juoksi kolme komeaa poroa, joista koirat, varsinkin Cindy, intoutuivat.

Tyhjän pilkkimisen jälkeen teimme luvalliset tulet naapurin maille, valmiille haloille, jonka jälkeen olikin aika hiihdellä takaisin, ettei jäädä pimeään.

Pilkillä

Eilen ja tänään hiihtelimme Hildan ja Cindyn kanssa omaan rantaan, Kiviniemen edustalle, pilkille. Teimme makkaratulet molempina päivinä. Kylläpäs makkara maistui pitkästä aikaa hyvälle. Tänään olisi luiston puolesta ollut unelmakeli hiihdellä pidempikin lenkki, suksi liukui kepeästi pakkaslumen päällä!

Eilen saimme Onnille muutaman ahvenen, joista yksi oli jo ihan soppa-ahvenen kokoinen. Tänään pilkillä oli mukana naapuripariskunta moottorikelkalla. Ainut, joka sai kalaa olin minä! Viisi ahvenen tirriä, jotka Onni popsi nyljettynä innolla.

Tulilla.

Onni, ahvenista maha pullollaan, ja Cindy, jäällä juoksentelusta väsyneenä, tyytyväisinä ängenneet meidän sänkyyn salaa! Kuuliainen Hilda omalla pedillään lattialla kauhistelemassa muiden touhuja.

Mukava viimeinen ja ensimmäinen päivä

Vuoden viimeinen päivä sarasti vihdoinkin pakkasen puolella. Pakkasen johdosta hangen pintaan oli muodostunut karppa, joka pääsääntöisesti kesti koirien alla. Hiihtelimme sydänmaille toiveissa nähdä kanalintuja.

Emme pitkälle mökiltä ennättäneet, kun ukkometso rävähti siivilleen. Jonkun matkaa hiihdettyämme huomasimme männynlatvassa ukkometson. Siellä se olisi ollut, komea huurremetso. Voi kun jonain päivänä talvi kanalinnustus sallittaisiin. Tyydyimme vain napsimaan valokuvia komeudesta.

Matka jatkui suolle, jonka reunamilta Hilda pöllytti riekkoja lentoon. Myöhemmin näimme vielä teeriäkin.

Hörppäsimme termariteet suonlaidassa, jonka jälkeen matka jatkui mökille vuoden viimeiseen saunan lämmitykseen.

Illan ja yön aikana oli satanut n. 5 cm hieman nuoskaista lunta, joka todennäköisesti tarttuisi suksen puupohjaan. Teimme vuoden ensimmäisen lenkin potkukelkalla. Hauskaa oli! Ja näimme matkanvarrella kymmenkuntapäisen teeritokan!

Hiihtokeli ja maisema kohdillaan.

Sydänmailla samoamassa.

Ystävällistä painia mökin pihamaalla.

 Vauhdin hurmaa potkukelkkaillen!

Onni tähyää uuteen vuoteen.