Sama kaiku on askelten

Olen ihaillut itseään elossa olevaksi taiteilijaksi tituleeraavan Esko Lehtorannan töitä sitten kun näin hänen näyttelynsä kotikaupunkini kirjastossa jo muutamia vuosia sitten. Hänen naivistiset taulunsa kutkuttavat makuhermojani oikealla tavalla.

Meinasin jo silloin ostaa viidelläkymmenellä eurolla hänen taulunsa. En kuitenkaan osannut päättää hauskan varisaiheen ja ahvenella ratsastavan pojan välillä, joten taulu jäi ostamatta. Nyt kysyn vain, että miksi en ostanut niitä molempia?

Kuluvan tammikuun hänen näyttelynsä on jälleen ollut kotikaupunkini kirjastossa, ja nyt näyttelystä löytyi pienehkö taulu, jota en vain voinut jättää ostamatta, vaikka taulun hinnatkin ovat kohonneet jo lähes puolella. Ostin taulun Villelle synttärilahjaksi. Synttärithän olivat jo tammikuun puolessa välissä, mutta taulun sai noutaa vasta tänään näyttelyn päätyttyä. "Sama kaiku on askelten" -taulu on ihastuttava nimeään myöden, mutta meillä taulu on silti jo muuttanut nimeään.

"Hali & Ville"

Onneksi myös lahjan saaja tuntuu pitävän taulusta, eikä vain antaja. Ville sai kunnian ripustaa taulun seinälle sillä välin kun olin töissä. Töihin tuli tekstari "kiitos, se on hieno!"

Taulun hakutilanteessa tuli rupateltua taiteilijan kanssa. Saapa nähdä ottiko hän vinkistämme vaarin ja rupeaa loihtimaan lisää erästelyaiheisia tauluja. Tästä taulusta ei tingitty, mutta 21. taulun saamme kuulemma ilmaiseksi! Pidetään siitä kiinni! ;)

Haltsu ja Hiltsu treenaa

Tänään illalla huristin Hildan kummikasvattajan treeneihin Lohjalle Halin ja Hildan kanssa. Ensin oli Halin vuoro tokoilla. Paikalla oli yhteensä kahdeksan koirakkoa, jotka taisi kaikki muut olla flatteja, paitsi Hali ja yksi 4 kk ikäinen kultsu.

Halilla oli aluksi taas melko paljon painavaa asiaa kerrottavana kanssa treenaajille, mutta rauhoittui kummasti treenien edetessä, kunnes taas alkoi loppua kohden hieman herpaantumaan. Teimme seuraamisia, ohituksia yms. Hali meni sievästi ohitukset ja malttoi jopa jäädä istumaan paikoilleen toisen koiran viereen, kun itse olin remmin mitan päässä koirasta. Hali istui myös nätisti aloillaan, minä remmin mitan päässä, kun muut koirakot kiersivät Halia ympäri.

Hali tunnin treenien loppusuoralla.

Halin jälkeen oli Hildan vuoro treenata nomea. Hildankin ryhmässä treenasi kahdeksan koirakkoa, joista kaikki muut flatteja paitsi yksi kultainen ja yksi labbis. Ensin teimme motivoituja ohjauksia niin, että veimme kymmenen damia koirien nähden lumipenkkaan pököttämään. Koirat lähetettiin hakuun auratulta alueelta, mutta välissä oli lumipenkka ja aurattu tieosuus ennen damien olinpaikkaa. Allaolevassa kuvassa lähetyspaikka on siis numeron 1. kohdalla ja damit ovat nuo kymmenen rinkulaa.

Hilda teki myös varmasti ensimmäistä kertaa ikinä sivulle lähetyksen. Koira istui siis sivusuunnassa haettaviin dameihin ja lähetin Hildan "vasen" käskyllä ja ruumiin elekielellä vasemmalle noutoon. Muuten hyvin, mutta Hilda ei lähtenyt ihan suoraan vasemmalle vaan tuli hieman minua kohti ennen vasemmalle kaartamista.

Tämän jälkeen siirryimme toiseen lähetyspaikkaan (piirroksessa kohta 2.) ja lähetimme koirat sokkona hakemaan sivussa olevia dameja. Hildalla ei siis ollut tietoa, että damit on sinne viety, mutta se näki muutaman koiran käyvän siellä ennen omaa vuoroaan. Hilda meni hienosti eteen-käskyllä damien lähistölle, mutta ei jotenkaan äkännyt kuitenkaan niitä. Lähetin toisen kerran Hildan hieman lähempää, mutta Hilda kaartoi damien takaa vanhoille damipaikoille, jonne olikin jäänyt vielä yksi dami ja etsi sen minulle, vaikka yritin rääkyä sitä takaisin... Hildan karkumatkaa kuvaa piirroksessa tuo punainen viiva. Hilda oli vissiin laskenut, että kymmenen sinne vietiin ja yhdeksän haettiin... Lähetin Hildan sitten vielä kolmannen kerran vielä lähempää ja niin, että kävin näyttämässä, että katso torrukka täällä on dami. Jo tuli tämäkin talteen, huoh.

Hildan hoopoilut jatkuivat seuraavissa linjoissa, jotka teimme toisaalle. Damit oli niin lähekkäin, että Hildalle tuli suuri himo vaihtaa ja valikoida dameja. Tähän meidän pitää nyt tosissaan paneutua Hildan kohdalla, että saamme karsittua tuon hiivatin vaihtamisinnon pois.

Sekoilusta huolimatta, oli kiva treenata koiruuksien kanssa!

Hilda odottelee nätisti omaa noutovuoroaan.

Fasujahti

Eilen aamupäivällä olimme Halin kanssa fasaanijahdissa Villen työkaverin ja hänen veljensä mailla. Pakkasta oli noin - 8, kun lähdimme lampsimaan metsätieuraa Hali vielä kiinni, koska emme halunneet luonnonfasaanijahdin muuttuvan tarhahevosjahdiksi.

Hali lähti reippaana tutkimaan uusia paikkoja, kun vihdoin pääsi irti. Hieman haukun tapaistakin Hali tapaili melkein heti. Liekö oravan tms. haju innostanut avaamaan ääntä.

Isossa kuusikossa oli mukava kulkea, koska sinne ei juurikaan ollut kertynyt lunta. Keskimäärin lunta oli noin saappaan varrellinen, joka pääsääntöisesti kantoi Halin. Joissakin pusikoissa peltoaukeiden vieressä sitä vastoin oli kinostanut lunta melkein nivusiin asti! Siinä sitä rämmittiin hikipäässä kolmeen pekkaan. Hali ei ollut ollenkaan hämääntynyt mukana rytistelevästä seurueesta.

Ainoat tuoreet jäljet mitä metsässä näimme olivat jäniksen, peuran ja oravan. Emme nähneet metsässä yhtään fasaaninjälkiä eikä varsinkaan pihaustakaan fasaanista. Vaikka haulikko ulkoitutuksessa olikin, niin emme kyllä olleet erityisessä uskossa fasaanipaistin saamisen suhteen. Toiveissa kyllä oli, että Hali olisi jonkun haukun saanut aikaiseksi, mutta vaikka Hali irtosi hienosti hakuun ja teki töitä, niin se ei silti löytänyt mitään haukuttavaa.

Makkaratulien jälkeen palailimme pienen kierroksen kautta autolle, jonka olimme jättäneet Villen työkaverin veljen konehallin eteen. Hali oli loppumatkan taas kiinni. Autolle saavuttua huomasimme sen vieressä linnun jäljet. Fasaanihan se siinä oli aivan tuoreeltaan tepustellut. Hali jäljesti innoissaan jäljen päähän asti. Mutta sieltä ei löytynyt fasaania. Se oli lennähtänyt jo tiehensä.

Villen makkaratulet repuissa koko matkan kannetuista haloista.

Timon kaffetulet jollakin englannin armeijan keittimellä.

Tytöt

Ville oli viettänyt tänään laatuaikaa tyttölöiden kanssa. Ensin Halin kanssa kahdestaan metsälenkillä ja sen jälkeen Hildan kanssa damitreeniä.

Iltapäivällä siskoni kultainen Cindy tuli moikkaamaan tyttöjä. Kolmen kopla tuli hyvin juttuun keskenään. Siskoni sprinkku, Otso, ei päässyt mukaan, koska Hildalla on juoksu.

Halipäivä

Tänään vietetään kuulemma kansainvälistä halipäivää. Kuulin tämän aamutuimaan pomoltani, joka rynnisti minua halaamaan! 

Tässä Teille 8,9 kiloa ehtaa Halia! 

Hankikanto

Plussakelit taitavat taas pikkuhiljaa muuttua pakkaskeleiksi. Aamupäivällä, kun lähdimme metsälenkille, lämpömittari oli nollan tuntumassa. Sen verran oli yöllä käyttänyt pakkasen puolella, että Halilla oli hankikanto.

Liekö kantavan lumen innoittamana Hali erkaantui melko kauas minusta ja remmissä kulkevasta Hildasta. Mulla ei ollut edes havaintoa mihin suuntaan Hali oli nelistänyt. Pidin hermot kurissa, enkä ruvennut kutsumaan Halia, etten vaan tee siitä liian lähihakuista... Kohta alkoikin haukku kuulua melko kaukaa. Lähdin Hildan kanssa lumi jalkojen alla rouskuen etenemään haukun suuntaan. Kohta haukku lakkasi, eikä Halia näkynyt edelleenkään. Jonkin matkaa kuljettuani kuului selvä kysely haukahdus tyyliin wäyh, missä te olette? Vihelsin pari kertaa ja kuulostelin. Taas kysely haukahdus wäyh, hieman lähempää. Tätä jatkui tovin, kunnes alkoi kuulua rapse ja Hali pelmahti näkyviin. Liekö se saanut pyy, jänis tai peura-ajon päälle ja erkaantunut epähuomiossa hukkaan meistä. 

Jänisjahtia ja synttärikahvia

Tänään oli jänisjahtia tiedossa naapuripitäjässä Villen työkaverin metsästysseuran mailla. Mun piti ensin lähteä myös, mutta jostain syystä mua ei aamulla enää kauheasti innostanutkaan lähteä mukaan rämpimään, kun Hildaakaan ei juoksujen takia voisi ottaa matkaan.

Sen sijaan lähdin koiruuksien kanssa metsälenkille. Hali irti ja Hilda remmissä suurimman osan aikaa. Suunnilleen samasta paikasta kuin eilen yhytimme aivan tuoreet jänön jäljet. Molemmat koirat oli aivan villinä jälkien perään ja Hali jonkin matkaa jäljestikin kirsu maata viistäen.

Jänismetsästäjät eivät olleet myöskään nähneet kuin jänön jälkiä. Mukana ollut beagle ei ollut saanut jänöajoa ollenkaan aikaiseksi. Laavulla oli sitten paisteltu sorsaa ja makkaraa sekä turistu mukavia. Pyysin Villeä räpsäisemään kuvan jänistelystä, jonka voisin törkätä blogiin. No, ei ollut tietenkään muistanut.

Tässä siis kuva illan meinigistä Villen syntymäpäiväkahveilta.

Aika päätön meininki!

Tomi (kohta 6 v.) konttasi Halin kanssa pitkin lattioita. Hali oli aivan innoissaan, mutta osasi kuitenkin käyttäytyä nätisti eikä esim. hyppinyt päälle. Hali meni maate, kun Tomi meni. Hali meni kyljelleen, kun Tomi meni. Oli melkoisen hellyttävä parivaljakko. Hali varmaan luuli, että Tomi on koira. ;)

Metsälenkkiä ja koirapainia

Hali ja Hilda pääsivät tänään pitkästä aikaa metsälenkille narulenkkeilyn sijasta. Tai no, Hilda joutui juoksujensa puolesta vielä suurimmaksi osaksi narulenkkeilemään metsässäkin, mutta Hali sai rynnistää vapaana.

Lunta on muutamana päivänä tuiskuttanut oikein tosissaan. Eilen sateli kunnolla vettä, mutta silti metsään tamppaamamme polut oli menneet jo umpeen. Hali saikin pomppia melkoisessa hangessa, mutta vauhdikkaasti tuo liikkui varsinkin kun sai melkein perslähdöt jäniksestä. Muutama haukahduskin kuului, kun Hali paineli vikkelästi nenä maata viistäen jänönjälkien perässä.

Tara kävi tänään moikkaamassa tyttöjä. Ensin Tara sai päästellä Hildan kanssa höyryjä ja sitten oli Halin vuoro. Ei siitä tullut mitään. Tara on hieman liian iso ja raju painikaveri Halille. Ja Hali kun ei väistä vaan käy innolla äristen ja muristen raiveleista kiinni. Oli pakko lopettaa homma alkuunsa, ettei Halille käy köpsösti. Tara meinaan kuulamörssärin elkein junttasi Hildankin nurin. Hippasen päälle vuoden ikäinen Tara onkin siro + 40 kg neiti. Hilda painaa 29,7 kg ja Hali 8,9 kg (juuri äsken punnitsin molemmat).

Hildan ja Halin painit jopa pallolla höystettynä sujuvat hyvin. Kuva on räpsästy siltä ajalta, kun oli ihanasti taas vaihteeksi lunta puissa.

Juoksuaikaiset flikat

Halin juoksut ovat edenneet ns. ottipäiville. Vai pitäisikö sanoa antipäiville... Nyt kuitenkin vain remmilenkkejä, ettei synny rakkauslapsia. 

Hildan juoksua on odoteltu jo tovi, koska se juoksee n. viiden kuukauden välein, ja viimeksi juoksu oli heinä-elokuun vaihteessa. Juoksu alkoikin tänään. Hildalle täytyi heti pukea housut jalkaan, mutta Hali on viilettänyt ilman housuja. Hali ei ole lattialle tiputellut mitään, mutta petinsä ja meidän pedin jalkopään se on hieman sotkenut. Miten tässä nyt taas näin kävi, että koira on vallannut sängyn. Ei pitänyt.

Kuten kännykällä räpsäistystä kuvasta näkyy, niin meillä ei eläimet saa olla sohvalla. 

Mitä nyt Onni. Ja Hali. Ja no, Hildakin välillä, pyynnöstä. Että näin jämptiä meillä...

Loppiaislaavuilua

Tänään piti tehdä tavallisesta poikkeava ulkoilulenkki koirien kanssa. Tarkoituksena oli, että Hilda olisi päässyt jopa ajamaan jänistä vierasluvilla Villen työkaverin metsästysseuran maille, mutta aamulla oli pakkasta rapiat -20. Hrrrr.

Todella vaihtelevia kelejä edelleen. Vuoden vaihteessa lähti tykky puista, kun satoi vettä ja myrskysi. Sitten satoi taas kauniin tykyn pienempiin puihin. Eilen ja tänään oli upea auringonpaiste, mutta ilmeisesti loppuviikkoa kohden taas lämpenee ihan nollan tuntumaan asti.

Pakkasesta huolimatta kävimme kuitenkin metsästysseuran laavulla porukalla paistamassa makkarat. Ulkoilulenkistä tuli kuin tulikin siis poikkeava, kun me istuimme kuuteen pekkaan laavulla makkaraa puremassa ja koirat juoksivat laavun tuntumassa. Hali onnistui aikaansaamaan kuusikossa pyyhaukunkin melkein heti, kun laavulle asetuimme.

Laavun tulilla oli muuten lämmin istuskella kaffetta ja teetä hörppien, mutta varpaat pääsivät hieman paleltumaan. Saas nähdä miten kyttyrää päällä sitkeästi oleva flunssa tykkää varpaiden kohmettumisesta...