Hali TOKOilee

Kävimme eilen illalla omatoimitokoilemassa. Mukana Halin lisäksi oli siskoni englanninspringerspanieli Otso sekä Otson neljävuotias Fanny-täti.

Tokoilun tarkoituksena oli lähinnä hyväkäytöksiset koira- ja ihmiskontaktit. Fanny-tädin omistaja, Halille täysin vieraana henkilönä, kurkkasi Halin hampaatkin, jotta se tottuisi niitä painimatta esittelemään. Halilla on muuten molemmat yläkulmahampaat visusti leuoissa kiinni, vaikka uudet tekevät tuloaan. Taitaa tarvita rahallista avustusta, ennenkuin suostuvat irtoamaan...

Tokoilun peruslähtökohta taitaa olla, että seuraaminen on kunnossa. No, Halihan seuraa nenä maassa hajuja... Tokoilun edetessä Hali kuitenkin ajoittain meni ihan sievästi. Teimme mm. ohituksia niin, että yksi koirakko meni keskellä ja kaksi tuli reunoilta vastaan. Siinä Hali mm. rauhoittui päihin istumaan ja paikoin seurasi suht nätisti, ja mikä parasta, ei ollut moksiskaan vastaantulevista koirakoista.

Teimme myös luoksetuloa (Hali ja Otsokin remmissä), pujottelua sekä liikkeestä maahan menoa. Hienosti Hali tekee yksittäiset liikkeet, mutta seuraaminen ei ole sen vahvuus. Kaikki muu kiinnostaa ja katsekontaktista ei ole tietoakaan. Selvää on, ettei Halista tule mikään tottelevaisuusvalio, mutta pääasia onkin, että se osaa jotakuinkin käyttäytyä.

Luulin, että Hali väsähtäisi tokoilusta, kun vielä kävelimme treffipaikalle ja sieltä takaisin. Olin niin väärässä. Ilmeisesti Halin piti hieman nollata yhtäkkinen käskyttäminen, ja se veti hirmuista rallia ympäri takapihaa ja kaivoi vimmatusti perunamaata!

Kuvassa tyytyväinen Hali mökkirannassa. Hali onkin parhaimmillaan, kun se pääsee sydänmaille samoamaan. Täällä odotellaankin jo kuumeisesti maalinnunmehtuun alkua...

Puuha-Pete!

Tuttu flattien omistaja (terkkuja vaan Sarille ja flateille Miehet mustissa -blogiin) kysyi minulta tänään, että miten pennun kanssa sujuu? Sanoin, että pentu on aivan kauhea rasavilli. Vilkas ja puuhakas kuin mikä! Tuttu totesi hämmentyneenä, että sinullahan on flatti!!! No, niinhän minulla on, mutta Hilda on itse rauhallisuus. Hilda on samaa luokkaa kuin käyttökultsut ellei jopa rauhallisempikin. Kotona huomaamaton "lattiamatto", mutta kun on aika toimia, niin virtaa löytyy.

Mutta nyt kun aloin asiaa mietiskellä, niin kauhistuksekseni Hali muistuttaa vireystasoltaan meidän edesmennyttä Wilma-touhupatukka-flattia. Siinä missä flatti on koiramaailman Peter Pan, niin Hali (en lähde yleistämään koko rotua, kun on kokemusta vain tästä yhdestä...) on koiramaailman Puuha-Pete! Tosin eikös Puuha-Pete korjaa kaiken, mutta Hali lähinnä rikkoo... Rikkoo, säätää ja puuhaa...

Saiskohan ton pennun palauttaa? No, ei vaan. En antaisi pois mistään hinnasta! Kaikessa kauheudessaankin se on niin rakastettava, kun sille päälle sattuu. Se on myös niin täysillä ihan kaikessa mukana mitä se tekee. Ja niin tosissaan. Ja kai tuo tuosta vanhemmiten rauhoittuu. Rauhoittuuhan?!? Alan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi niin moni pystäri on pihalla häkissä... ;)

Osaahan se Hali nätistikin toki olla. Tässä parivaljakko vietti aikaa vapaana mökin pihamaalla, kun itse puuhailimme mökissä sisällä. Kun kävin kurkkaamassa, että vieläkös koirat ovat tallella, oli näky erittäin suloinen. Siellä parivaljakko pötkötteli kaikessa rauhassa sylikkäin. 

"Ilman jyskettä sorsia ei saa"

Olimme eilen illalla sorsastamassa samaisen lammen rannalla kuin edellispäivänä. Kyttäsimme nyt vain rannalta, vaikka lampi olisi ollut upean tyven meloa. Eilen melojan kiusana oli navakka tuuli, joka puski kanoottia sivuun. Nyt passimiestä, -naista ja jopa koiraakin kiusasivat hyttyset.

Passissa olisi ollut jännittävä istua, vaikkei mitään iltalentoa olisi ollutkaan. Hämärtyvän erämaalammen rannalla, kolmeenpekkaan kököttäen, tuli tunne, että vastarannalla voisi nalle tallustella tai susi jolkottaa. 

Suurpetoja emme kuitenkaan (onneksi!) havainneet, mutta metsähanhet laskeutuivat pariin otteeseen kaakkurien seuraksi lammelle. Hanhet kalkattivat ja töötöttivät ensin matalalla ylitsemme ja sitten laskeutuivat lammen päähän. Upea, ainutlaatuinen hetki!

Tavallisesti hanhenmetsästys on ollut sallittua 10.9. alkaen, mutta metsähanhihan on tänä vuonna rauhoitettu kokonaan. Tietenkin nyt, kun kerrankin meillä olisi hanhilampi tiedossa...

Itse sorsastuksesta voisin pilke silmäkulmassa veitikoille (tosikot älkööt hermostuko!) lainata Reino Helismaan Sorsanmetsästys-rallin yhtä säkeistöä:

"Jyski maa rantamaa,

jyski ranta ja maa,

ilman jyskettä koskaan ei sorsia saa,

eikä helpolla silloinkaan,

eikä helpolla silloinkaan,

sorsaa päin hikipäin,

sorsan hahmoja päin,

ihan vimmassa lyijyä kylvimme näin,

mutta saatu ei sattumaan,

mutta saatu ei sattumaan."

Sorsa-aloitus

Kesällä osuimme sattumalta sorsaisan lammen rantaan, ja laitimme paikan mieleen sorsa-aloitusta ajatellen. Aloitimme siis sorsastuksen itärajan pinnassa järvellä/lammella, jonka rantaviivasta osa on rajavyöhykettä. Telkkiä olisi saanut vaikka kuinka, mutta niitä me emme sattuneesta syystä ammu... Heinurit otti heti ritolat, mutta tavia oli tarjolla. Olipa mukava sorsastaa kerrankin riistaisilla vesillä.

Klo 11.50.

Minuuttiea ennen h-hetkeä hirveä kaatosade ajoi sorsastajat autoon sateen suojaan.

Sade meni onneksi suht pian ohi. 

Meloimme lampea muutamaan kertaan päästä päähän sorsien perässä. Tuuli oli välistä melkoinen.

Välillä rannalla passissa.

Hali oli aamulla parin tunnin metsäjuoksentelulla, jääden yksin kotiin sorsastuksen ajaksi. Hali oli taas täynnä virtaa, kun kotiuduimme n. klo 17. Hali pääsi siis mukaan iltalentoa omalle rannalle kyttäämään, jotta saisimme yöllä nukuttuakin... 

Ei sorsan sorsaa.

Kyyhkyjä & kanalintupoikueita

Kävimme aamulla Hildan kanssa kyyhkystämässä. Hieman ennen passipaikkaa Hilda pöhäytti teeripoikueen lentoon! Samassa tuli kyyhkyjäkin. Kolme kappaletta, muttei todellakaan ampumahollille asti.

Illansuussa kävimme Halin kanssa heittämässä lenkin. Olimme kulkeneet noin 20 minuuttia, kun törmäsimme metsopoikueeseen! Hali ilmeisesti pöllytti metsot puuhun, josta kuului muutama potpotus ennenkuin linnut karkkosivat kokonaan. Hali hieman availi jo ääntäänkin!

Passikuva.

Kyyhkystämässä

Käväsimme eilen omalla palstalla kyyhkystämässä Hildan kanssa. Ennen sitä teimme pienen harjoituslenkin Halin kanssa jokivarteen, jos se olisi sattunut saamaan jotain lintukontaktia. Paikasta kun on aina lähtenyt lintuja pyystä metsoon, eikä paikka pettänyt tälläkään kerralla.

Hali kulki peitteisessä maastossa verkkaisesti ja yllättävän lähellä. Paikoin jopa liian lähellä harjoittaakseen metsästyskoiran virkaa. Särkillä avoimessa maastossa Hali irtoaa hyvin, mutta nyt oli paljon hajuja tarkasteltavana.

Kohta jo kuulimme potpotusta. Pysähdyimme jännittyneenä niille sijoille. Hali ei kiinnostunut äänestä ollenkaan eikä löytänytkään lintuja eikä varsinkaan haukkunut. Harmiksemme linnut olivat joen toisella puolella. Todistimme kuitenkin huikeaa luontoseikkailua, kun korppi yritti iskeä potpottajan tai sen kavereiden kimppuun. Potpotuksesta kävi jo mielessä, että onko koppelo, mutta kun porukka korpin kiusaamana lopulta lähti ei ollut epäilystäkään, etteikö kyseessä ollut metsopoikue!

Toinen koppelo jo samalle päivälle! Aamulla mökin pihalta nuotiopaikalta lähti metso ja koppelo jäi edemmäs saunalle puuhun potpottamaan. Koirat eivät nähneet metson lähtöä, mutta haistelivat kovasti nuotiopaikan tuntumassa. Kumpikaan ei kuitenkaan kiinnostunut koppelon ääntelystä. Potpottava koppelo näkyi saunan vieren koivussa sumuisessa aamussa selvästi. Ihailimme sitä hetken, mutta ennen kameran käsille saamista se lähti.

Kerrassaan hienoja luontokokemuksia heti metsästyskauden alkuun. Mitähän tämä kausi vielä tuokaan tullessaan? Ainakin odotamme kanalinnustuskauden alkua kuin kuuta nousevaa.

Aamuyöllä mökille ajellessa taivaalle nousi täysikuu. Ihan tavallinen sellainen, vaikka media touhottaa superkuusta. Jotain superia kuunvalossa kuitenkin näimme mökin lähettyvillä. Samassa hiekkatienmutkassa, johon hiljensimme komeaa sarvipääporoa ihailemaan pomppasi myös lehtokurppa siivilleen ja jolkotti kettu. Hetki oli sadunomainen.

Ai niin ja se kyyhkystysreissu Hildan kanssa jäi lyhyeksi kun ukkonen teki tuloaan päälle. Eikä me edes nähty yhden yhtä kyyhkyä, mutta pääsipähän Hilda juoksentelemaan, vaikka onkin turhan lämmin keli juoksennella (+ 20).

Hali tomerana.

Ukkonen tulla rytistelee.

Ukkosen jälkeen ilta oli kauniin tyven. Heitimme iltalenkin kiviniemeen. Samalla keräilimme aamupalamustikat. 

Molemmat koirat samoili vieressä pää puskassa mustikoita popsien.

Halin karkumatkat

Hali on kunnostautunut tällä viikolla karkaamalla aidatulta pihalta VIISI kertaa! Sunnuntaina illalla tulimme kotiin, niin jo maanantaina päivällä livistettiin aidan ali. Olimme lähtiessämme poistaneet aidan alle, Halin pitävyyttä lisäämään, tungetut laudat pois naapurin mummon rajalta, koska laudat eivät hivele esteettistä silmää. Ajattelimme, että kyllähän Hali nyt on jo niin iso, ettei se sieltä karkaa, kun taas kotiudumme...

Hali-karkulainen paineli pitkin tietä huudoistani välittämättä. Katsoi vaan ikäänkuin nostaakseen keskisormeaan ja paineli naapurin pihamaalle. Tulin hakemaan sisältä Hildaa tarkoituksena lähteä sen kanssa Halia etsimään. Kohta soi ovikello, ja seuraavan kadun täti oli ovella Hali sylissä. Sellainen suloisuus oli kuulemma ilmestynyt heidän pihalle.

Aitaa rukattiin hieman hätäpäisesti, muttei tosiaan Halin pitävästi. Perjantaina Hali oli tehnyt Villeltä karkureissun. Hali oli tullut kuitenkin kotikatumme kääntöpaikalta iloisesti takaisin, kun Ville oli huutanut.

Eilen Hali karkasi pihalta kolme kertaa! Ensimmäinen heti aamusta. Silloin se paineli taas huudoistani huolimatta. Katsoi vaan taakseen ja meni. Tuli kuitenkin kohta luokseni ja ihan innoissaaan takaisin takapihalle. Tämän jälkeen tein koirien kanssa pilvisessä, mutta n. + 24 asteen suht hikisessä kelissä lenkin mummulaan ja takaisin. Ajattelin, että n. 7 km lenkki hillitsisi pennun karkailuhaluja.

Reissun jälkeen Hali otti pikku päikkärit, ja sitten mentiin taas! Olin kokkailemassa ruokaa, kun ovikello soi. Arvasin heti, että Hali on taas palautettavana. Jep, ovella seisoi katumme ensimmäisen talon rouva Hali sylissä. Hali antaa kuulemma onneksi niin nätisti kiinni.

Viritin aidan alle lisää esteitä, mutta aita ei ollut vieläkään Halin pitävä. Illalla Hali onnistui tekemään vielä yhden karkumatkan tullen kutsusta kuitenkin kiltisti takaisin. Nyt aidan alle on viritetty taas kaikki laudat takaisin. Olisiko piha nyt Halin pitävä?

Karkulaisella on hienosti kuitenkin iän saattelemana jo maltti kasvanut. Nyt maltetaan odottaa nätisti ruokakuppia. Hienosti onnistuu, että koirat istuvat vierekkäin odottamassa ruokaa. Ensin lasken Hildan kupin lattialle ja kutsun Hildan syömään. Tämän jälkeen Halin kuppi ja Halille lupa siirtyä kipolle syömään.

Ehkä se tästä.

Hali 5 kk

Hali "Halipatsui, Väykky, Haltsu" täytti lauantaina 5 kk. 

Sindii, Halii, Hildaa, Otsoo!

Siinä missä sää on hellinyt edellisiä vieraita aina täällä käydessään, niin siskoni perheelle on tarjoiltu erittäin vaihtelevaa keliä. Muistan yhdenkin kerran kun paistelimme nuotiolettuja sateenvarjojen alla, kun sattui juuri iskemään pieni kuuro. Keli ei pettänyt tälläkään vierailulla. Hetkittäin aurinkoista, mutta suurimmaksi osaksi epävakaista ja jopa myrskyä. Onneksi myrsky oli kovin lyhytaikainen mökin päällä eikä vaurioita tullut, vaikka hetken näytti siltä, että autot saattavat jäädä mahdollisesti kaatuneiden puiden alle. Muunmuassa Saarijärvellä myrsky oli reuhannut kovasti.

Neljää koiraa oli lähes mahdotonta pitää silmällä. Myrskyn jälkeisenä aamuna Cindy häipyi vieden mennessään myös Otson ja Halin. Huudoista huolimatta koirat eivät tulleet. Lähdin Jasminin (8 v.) kanssa naapuriin. Sieltä löytyikin Cindy tyytyväisenä rapsuteltavana... Pennut olivat kuulemma kirmanneet edemmäksi. Seuraava naapuri oli nähnyt kolmikon pihatiellään, jonne Cindy oli ilmeisesti kaksikon hylännyt. Lähdimme suota pitkin takaisin, kun kuulimme Halin haukun. Pennut oli tulleet takaisin ensimmäiselle naapurille, josta Ville oli käynyt korjaamassa ne kotio. Oli sen verran lämmin aamu, että Otso oli aivan läkähdyksissään, mutta Hali näytti siltä, että voisi heittää vielä toisen lenkin, mutta puolet kovemmalla vauhdilla. Naapurikäynnillä saimme kuulla myös, että myrsky oli kuitenkin katkonut illalla sähköt. Ei me vaan taas mitään tiedetty, kaikki toimi normaalisti. ;)

Otso oli kovasti kiinnostunut Hildasta, jolla taitaa olla juoksun parhaimmat ajat käsillä. Luotimme melko paljon siihen, että tammikuun puolessa välissä syntynyt Otso ei ole vielä sukukypsä. Ainakin se vielä pissaa kuin tytöt... Välillä se kyllä yritti nousta Hildan selkään, mutta yleensä väärältä eli pääpuolelta. No, rakkauslapsien syntyessä meillä on ensivuoden syksynä metsästyskoira erittäin mielenkiintoisesta yhdistelmästä...

Hali on käynyt aina välillä treffailemassa naapurin karjalankarhukoiran pentua (n. 12 vkon ikäinen). Ensimmäinen Halia nuorempi kontakti, ja Hali ei tykkää yhtään. 

Otso ja Hali kävivät yhtenä päivänä Lulua moikkaamassa. Hetken oli pihamaalla vilskettä ja ärinää. Kaikki tämän postauksen kuvat on räpsitty hitaalla kännykällä. Kolmesta pennusta oli mahdoton saada kuvaa, jossa kaikki olisivat näkyneet kokonaisina! Ylimpänä oleva kuva istuvasta nelikosta on suorastaan ihme!

Huristimme yhtenä päivänä Hossaan poropuistoon, kun näytti niin epävakaiselta, että kahden lapsen ja neljän koiran kanssa ei pysty pelkästään neljän seinän sisällä olemaan. Ajomatka puistoon oli n. puolitoista tuntia suunta. Puiston porojen osuus itsessään ei ollut ehkä ajomatkan väärti, varsinkin, kun poroja näkee täällä muutenkin, mutta meillä oli aivan mahtavan hauska road trip!

Eilen alkuillasta kävimme särkillä koirien kanssa patikoimassa. Heittelimme samalla rannoilta uistimia. Muutamia ahvenia tarttui matkaan. Kelit kyllä nyt isosti pyllistivät siskoni perheelle, sillä eilen illalla, kun vieraat olivat 9, 5 h ajomatkan jälkeen kotiutuneet tuli aivan tyven ilta. Ja tämä aamu valkeni aivan tyynenä ja pilvettömänä... Kiitos silti mukavasta seurasta raksut! ♡ Ehkä ensi kerralla päivä paistaa ja helle hellii!