tiistai 26. toukokuuta 2015

Match Show

Olin Halin kanssa ihan kahdestaan tänään omalla paikkakunnalla leikkimielisessä eläinnäyttelyssä eli Match Showssa. Kisasimme ryhmässä pienet aikuiset rotukoirat, koska Halin säkä on puolisenttiä alle 40 cm, mikä oli isojen aikuisten raja. Paikalla näytti olevan toinenkin pystäri, joka kisasi juurikin isokokoisten aikuisten puolella.

Hali kisasi ensin mäyräkoiran parina ja sai punaisen nauhan! Punaisten loppukehästä lensimme kylläkin sitten ensimmäisten joukossa ulos. Punaisten ryhmän taisi voittaa nuori tyttö, jolla oli sievästi liikkuva valkoinen länsiylämaanterrieri. Pistin merkille, että isojen aikuisten ryhmässä olleen pystärin näytelmät sujuivat kuten meilläkin eli ensin punainen nauha, mutta sitten punaisten ryhmästä ekojen joukossa ulos.

Jösses, että Halilla oli taas sanomista ihan kaikesta ihan kaikille. 
Tässä sentään hetken suu kiinni!

Hilda ei päässyt Mätsäriin. Hildalla alkoi viime viikolla taas vaihteeksi juoksu. Vastahan ne oli tammikuussa...


tiistai 19. toukokuuta 2015

Nehän köynnöstää

On ilmoja pielly. Sateisia ja viileitä toukokuun päiviä. Vain silloin tällöin aurinko on sulostuttanut lämmöllään, kuten 4.5. jolloin mustasilmäsusannat pääsivät ensimmäisen kerran ulkoilemaan.



12.5. oli jo korkea aika istuttaa taimet isompiin ruukkuihin.


Tänään on ihanan lämmin päivä. Mustasilmäsusannat ja muutkin istuttamani taimet pääsivät toistamiseen ulkoilemaan. Pitää vain varoa, etteivät lehdet pala suorassa auringonvalossa. Pitää myös varoa, ettei tuo kuvan taustalla hiipivä punainen paholainen keksi ruveta latvomaan mun susannia.


Latvomista paremmaksi vaihtoehdoksi osoittautui pitkäksi venähtävän ja luonnollisesti köynnöstävän latvan kääntely alaspäin. Melko mukavasti kasvit jo köynnöstävät, mutta kukintaan lienee vielä pitkä matka. Jokohan kohta uskaltaisin lannoitella näitä, josko se pistäisi lisää vauhtia kasvuun?


Ohessa vielä muuta pihalla bongattua:










sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Epätoivottu "lenkkikaveri"

KKk eli koirat ja Kirsi kuntoon -lenkit voi nimetä kohta uudestaan koirat, Kirsi ja kyy -lenkeiksi. Ville oli tänään mukana lenksuttamassa kipeähkön polvensa kanssa ja ehti kuvata tämän pätkän taaskin melkoista haipakkaa luikertavasta kyystä.

Ville kuvasi kyytä Hildan kanssa, kun tulivat kävellen Halin ja mun perässä. Mä olin Halin kanssa hölkännyt jo ohi, kun kyy oli luikerrellut tien yli pusikkoon.

Otsikon epätoivottu lenkkikaveri on siis videolla luikerteleva kyy eikä Ville! Ville oli oikein toivottu lenkkikaveri, varsinkin kun olin painottanut, että mun hölkkävauhtia (= Hildan ravivauhti) ei sitten tarvitse kommentoida millään tavalla. ;)




P.S Eilen Ville oli toisissa Hauki-cup uistelukilpailuissa tälle kevättä. Halin näyttelyviikonloppuna olivat ensimmäisessä osakilpailussa neljänsiä ja nyt toisia. Eilen olivat kahteen pekkaan uistelleet yhteensä 17 kiloa haukea! Ja pääskyset olivat lennelleet järvellä. Se on kesä nyt! Niitä lämpimiä ilmoja odotellessa...

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Halin ensimmäinen näyttely

Ohessa video Halin ja Villen ensimmäisestä näyttelystä.





Halilla on ollut jo kuukauden päivät aivan karsea karvanlähtö. Alusvilla irtoaa tuppoina ja irtoavat alusvillat pököttävät päälikarvan alta ikävästi. Vähän tuntui kurjalta tällaisella turkilla lähteä näyttelyyn, mutta kun se kerran oli maksettu, niin mentävähän se on. Mennään harjoittelemaan, totesi Ville, joka ei ole koskaan koiran kanssa kehässä ollut.

Halilla oli taas tapansa mukaan lähes koko ajan painavaa asiaa sanottavanaan. Niin myös kehässä. Tuomari oli sanonut, että ei uskoisi, että näin pikkuisesta lähtee näin komea ääni!

Hali antoi tuomarin mitata säkänsä ilman venkoilua. Säkä oli 39,5 eli ihannemittojen alarajalla mennään, mutta kuitenkin rajojen sisäpuolella. Hampaat näytettiin myös ilman painimaaotteluita. Arvosteluun tulikin merkintä, että Hali on käsiteltävissä (muut vaihtoehdot olisivat olleet väistää tai vihainen).

Tuomari oli sanonut Halille ja Villelle sekä toiselle koirakolle, että te molemmat olette omaa luokkaanne, mutta te olette ehdottomasti ykkösiä tarkoittaen Halia ja Villeä. Halin tulos siis JUN-ERI, JUK1!

Tämän päälle piti ostaa grillimakkarat ja koiralle kanssa! Tosin rupesin jo hienosta menestyksestä huumaantuneena perumaan Halin makkaraa, kun ei tullut sertiä! Näin se ahneus kasvaa, kun hieman menestyy. Ai, että, jos vielä hieman enemmän olisi tsempannut ja saanut Halin liikkumaan ja seisomaan edustavasti niin meillä voisi olla ensimmäinen serti ikinä plakkarissa... No, mutta sisko-rakas jo muistutteli, että meidänhän piti olla tyytyväisiä Hyvään (H) ja Erittäin hyvä (EH) olisi jo plussaa. Erinomaista (ERI) ei edes käymässämme keskustelussa mainittu ja nyt haikaillaan jo sertejä...

Kirjallisessa arvostelussa kehuttiin erinomaisiksi Halin mittasuhteita, ryhtiä ja hännän asentoa. Halilla oli myös hyvä purenta, kehityskelpoinen pää, kokoon sopiva muoto, hyvät takaraajat, rodunomaiset liikkeet ja hyvä luonne. Hali mainittiin myös melko pieneksi, jänteväksi ja lupaavaksi. Tuosta Halin luonteesta ja käyttäytymisestä tuomari oli vielä erikseen sanonut Villelle, että tämä koira sopisi erittäin hyvin juniorhandleriin.

ERInomainen Hali.



torstai 7. toukokuuta 2015

KKk

Tänään aurinkoisella ja lämpimällä (varjossa + 15 astetta) illan kkk-lenkillä teimme jälleen uusia kevätbongauksia. KKk-kirjainyhdistelmä saattaa nostattaa erinnäisiä mielleyhtymiä... kuten esim. karhukoirakerho! No, joo, mutta tämä kKk on koirat ja kirsi kuntoon!

Itsestäni mitään puhumatta todettakoon, että Hilda on lihonut. Se on aikaisemmin painanut n. 28-29 kiloa, mutta nyt se painaa 32 kg! Hilda on ollut jo muutamia viikkoja laihiksella, muttei vielä ole mitään tapahtunut. Luultavimmin syy lihomiseen on se, että Hilda syö meidän Halin ruuat! Olemme nyt yrittäneet pitää vahtia, ettei Hilda pääse napostelemaan Halin jättämää suht täyttä ruokakippoa...

Siinä missä Hilda on lihonnut niin Onni on laihtunut. Se ressukka painaa enää 3,9 kiloa (normisti n. 4,5 - 5 kiloa)! Olen hieman huolissani. Molemmista.

Lämpimällä kKk-lenkillä mielessä oli nuo inhat sihisevät matelijat ja kuinka ollakkaan törmäsimmekin sellaiseen. Tai emme onneksi ihan kirjaimellisesti törmänneet, vaan himmasimme huimaa hölkkävauhtiamme, kun näimme myöskin melko haipakkaa metsäautotien yli luikertelevan kapean, mutta pitkähkön ja mustan kyyn. Hali äityi sitä haukkumaan! Yritin ponnekkaasti kertoa Halille, että tämä on kyllä ehdoton EI-EI! Kyy luikerteli metsäautotien reunaman nurmimaton alle piiloon. Siis yök. Ajatella, jos väistät jotain pientareelle, niin voit tietämättäsi seistä vaikka kyyn päällä. Puhumattakaan siitä, että jäljelle jäi sellainen houkuttelevan pieni reikä, joita Hali tykkää tonkia myyrän toivossa...

Ville oli samaan aikaan korkkaamassa uistelukauden lähipitäjässä työkaverinsa kanssa. Olivat saaneet muutaman hauen puikon. Ja bonganneet jotain hieman mukavamman keväistä kuin kyyn. Käki oli kukkunut järvellä!

Muita kevätbongailuita molemmin puolin vappua on kirjosieppo, vesimittarit, rentukat, koivun hiirenkorvat, neito- ja kangasperhonen sekä paatsamasinisiipi.

Todistusaineistoa terhakoista hiirenkorvista sunnuntailenkin varrelta 3.5.