Onni kotiutui!

Onni tuli tänä aamuna kotiin reilun viikon reissun jälkeen! Toivo kotiinpaluusta heräsi eilen illalla, kun Onni oli nähty naapurissa.

Onnilta jäi reissulle reilu kilo painoa ja heijastava kaulapanta. Karkurille maistui kolme ja puoli pussia kissanruokaa, rapsutukset ja uni.

Väsynyt karkulainen kehrää tyytyväisenä mökin sängyllä.

Hilda pitää Onnia hyvänä.

Onni kateissa

Onni ollut kohta kadoksissa viikon. Se ei ole ikinä ollut näin kauaa pois, joten jotain on varmasti käynyt... Minä en pessimistinä usko sen enää palaavan. Perheen optimistikin taitaa pikkuhiljaa kääntyä samoihin aatoksiin, mutta tunnustaa ne kuulemma vasta, kun kaksi viikkoa mennyt.

Me olemme olleet koko ajan sitä mieltä, että Onni ei meillä loppuun asti vanhene. Se tupsahti meille hädin tuskin kävelyn taitavana pentuna metsästä, niin metsään sen piti katoaman...

Erittäin tympeää, että asian piti tapahtua samaan aikaan Kallen poismenon kanssa.

Onni pesulla meidän mökkisängyssä... 

Iltasorsalla

Yksi ilta olimme naapurin kanssa puoli vakavalla sorsalla meidän Kiviniemessä. Raahasimme rantaan sorsankuvat, kopallisen puita nuotiolle sekä makkaraa ja juomaa. Kaiken tämän kruunasi vielä onkivapa.

Rantaa lähestyessä olisi pitänyt älytä ottaa homma tosissaan jo kuten Hilda teki. Se nosti kaksi tavia rantavedestä lentoon, mutta eihän niitä kukaan kantamuksiltaan ehtinyt edes ajatella ampuvansa.

Ongimme, paistimme makkaraa ja istuimme tulilla kiikaroimassa lammen tapahtumia. Muutamia sorsia lensi lammen toisella syrjällä, jostain kantautui myös vieno kaakatus. Illan hämärtyessä annoimme hiilloksen hiipua odotellen iltalentoa. Hilda osasi olla hienosti passissa. Se napotti hiljaa ja tarkkaavaisena Villen jaloissa.Jossakin tunnusti olevan sorsia, mutta yksikään ei ilmaantunut lähimaillekaan meikäläisiä. Tummeneva taivaanranta tarjosi komeaa katseltavaa, sillä taivaanrannassa välähteli kalevantulet!

Hilda on ollut Kallen poismenon jälkeen hieman möksö. Liekö väsynyt tästä kaikesta sorsastustohinasta vai ikävöikö se Kallea vai kenties molempia? Hilda onkin nyt kovin yksin, sillä Onnikin on kadonnut. Maanantai-iltana kaikki kolme nukkuivat vielä vierekkäin, mutta nyt pedit täyttää vain Hilda.

Kallen eutanasia on pyörinyt mielessä jo tovin, kun kävi selväksi, että lääkkeet eivät sairauteen tepsi ainakaan siinä vahvuudessa, että koira pystyisi elämään jotakuinkin virkeää eikä lääketokkuraista elämää. Ville olisi kovasti toivonut vielä yhteisiä kanalinnustushetkiä Kallen kanssa, mutta viimeistään elokuisilla kyyhkystyskeikoilla kävi selväksi, että Kallesta ei ollut enää eränkävijäksi. Lopullinen päätös syntyi keskiviikkoaamuna, kun Kalle sai jälleen kohtauksen klo 04. Kohtaustila jäi selkeästi ns. päälle, ja oli selvää, että kohtauksia tulisi lähiaikoina lisää. Mietimme, että mitä ihmettä oikein odotamme Kallen kohtausten kanssa. Elämä on ollut jo jonkun aikaa pelkkää kohtauksesta toiseen selviämistä, joten teimme raskaan päätöksen olla enää odottamatta ihmeparantumista ja päästää Kalle autuaimmille metsästysmaille. 

Kalle 24.1.2005 - 21.8.2013

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.

Aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä Kallehin.

Sorsa-avaus

Enpä muista toista näin upean lämmintä sorsastuksen aloitusta. + 24ºC! Oli pakko hetkeksi luopua naamioinnista silläkin uhalla, että sorsat huomaavat meidät.

Ostimme valtion maille yhden päivän luvan. Heti venerannasta lähtiessässämme lähti sorsia, mutta niihin emme olleet vielä kerenneet varautua. Takaisin tullessa sorsat lähti samasta paikasta, mutta liian kaukaa ammuttaviksi.

Hilda käyttäytyi mallikkaasti veneessä. Rauhallisesti ja hiljaa. Välillä päästimme sitä luhdille juoksemaan ja uimaan. Luhdalta nousi ylös vain joku kahlaajalintu.

Iltasella kävimme naapurin kanssa olematonta iltalentoa kyttäämässä. Oli komea auringonlasku ja kuutamo, mutta ei sorsia.

Triplakohtaus

On kuukausi ja kaksi viikkoa edellisestä Kallen kohtauksesta. "Mukavan" pitkä aika, jonka juuri sairauden kanssa pystyy elämään niin isäntäväki kuin koirakin. Mutta sitten, kun erehtyy luulemaan, että asiat alkaa olla siedettävällä mallilla Kalle saa kolme kohtausta yössä. Ensimmäinen eilen klo 17.30, toinen klo 22.30 ja vielä kolmas klo 02.00. Nuo vesittivätkin sitten triplasti koko kohtauksettoman ajan.

Kallella on Libromide-lääkettä vielä 30 päiväksi. Voipi olla, että emme hae lääkettä enää lisää, vaan Kalle pääsee kesken metsästyskauden autuaimmille metsästysmaille... nyyh...

Kaakanajahti

Kyyhkystämässä on käyty sekä sunnuntaina että maanantaina, mutta saaliitta ollaan. Edistystä on tapahtunut, sillä molempina päivinä törmättiin noin kuuden linnun parveen. Ovat vaan edelleen niitä "kaakanoita".

Maanantaina istuttiin omilla mailla passissa, mutta ei nähty kyyhkyn kyyhkyä, kunnes lähdimme syyskuista teeripassipaikkaa suunnittelemaan. Silloin metsänreunasta lehahti lentoon kuuden kyyhkyn parvi!

Niin, ja maanantaina kaupoille lähtöä tehdessä meidän mökin pihapuissa istui kaksi kyyhkyä!

Alla kuvia maanantai-illan komeasta auringonlaskusta omalla rannalla.

Kyyhkystämässä

Aamukyyhkystys vesisateessa ja iltapäiväkyyhkystys auringonpaisteessa. Koko päivänä havaitut riistat: varis 2, ukkoteeri 2, kyyhky 5. Kyyhkyt lensi yksittäin ja yhtä viidestä näimme aamulla kolmeen otteeseen. Lopulta se lehahti yllättäin keloon meidän eteen ja Ville intoutui ampumaan. Tämäkin oli niitä kuuluisia "kaakanoita" eli hieman liian kaukana kuitenkin. Ampumisesta huolimatta kyyhky jatkoi lentoa kelosta meihin päin loistavalle hollille, mutta Ville ei saanut tarpeeksi nopeasti uutta panosta piippuun ja kyyhky säästi henkiriepunsa. Amatööri. ;)

Iltapäiväjahtiin lähtiessämme kyyhky lehahti lentoon mökin nurkalta... Iltapäiväjahdin päätteeksi kävimme kävelyllä omassa jokirannassa. Koirat saivat pulahtaa jokeen vilvoittelemaan. Kalle ei jaksanutkaan nousta jokipenkkaa ylös vaan sitä piti auttaa niskasta. Kalle myös kompuroi nenälleen ojan ylityksessä. Ei taida Kallesta enää olla metsästyskoiraksi. Ehkä passiin, muttei patikointiin...

On ollut kyyhkyjä, tuumaa Hilda sulka suussa

ylä-kainuulainen kyyhkyjahti kiivaimmillaan ;)

Mitä jää jäljelle, kun kissa syö pikkulinnun?

Onni toi sisälle aarteen, jota se ylpeänä esitteli ennen syömistä. Pikkulinnusta jäi jäljelle vain muutama sulka ja jalat!

Onni oli pari yötä pois. Missä lie seikkaillut. Hieman jo huolestuimme onko hukka perinyt, mutta nyt on taas Onni mökissä. ;)