Eräilyviikko

Kuluneen viikon täällä Kainuun korvessa oli mökkeilemässä ja varsinkin eräilemässä tuttu pariskunta etelästä. Alkuviikon meillä oli ilo pitää heitä myös yövieraana kolmen noutajan kera.

Maanantaina eräily alkoi tutulta ja riistaiseksi havaitulta paikalta, mutta liekö lauantaina alkanut hirvenmehtuu peläyttänyt linnut tiehensä, sillä paikka oli käytännössä tyhjä.

Emme myöskään pystyneet tekemään "maailmanluokan" maisemapaikkaan tulia vaan tulet piti tehdä hieman sivummas, suojaan kylmältä tuulelta.

Soman "medaljonki". Ehkä saattaa hieman tehdä mieli makkaraa...

"Aivot narikassa"

Miehen mentävä herkkutatti!

Sieni kai se on tämäkin...

Tämän hillittömän haavanlehden lisäksi paikalla oli vanha känä. Lähti kuitenkin jo niin kaukaa, ettei ollut vaaraa joutua eräksi.

Yhtenä aamuna testasimme toisen erävieraan tuliaisia eli teeren kuvia. Toisen erävieraankin kanssa kävimme kuvilla istumassa tuloksetta ja polttiaisten sekä mäkärien syöttinä. Nyt ei ollut yhtään ötökkää ja teerien komea pulputus sekä suhauttelu tarjoili mahtavaa kuunneltavaa.

Pari teertä lensi meidän yli. Toinen kiersi kuvat ja kiikkasi niitä uteliaana, mutta kiersi meidän sivuitse kuitenkin pois. Ville olisi periaatteessa voinut ampua tätä uteliasta akkaa, mutta asento olisi ollut niin huonon kierteinen, että parempi oli jättää ampumatta.

Hilda antoi hienosti merkkiä, kun lentävät oli tulossa. Se rupesi tähyämään teerien tulosuuntaan jo hetken ennen kuin teeri ilmestyi näkyviin. Antoi siis hyvää vinkkiä metsästäjälle, joka olisi äkännyt teeren vasta, kun se olisi selän takaa ilmaantunut horisonttiin.

Jatta pääsi myös passiin ja oli ollut kuulemma yhtä tarkkaavainen kuin Hilda. Ja nyt kuvia selatessa huomaan, että ei tullut napattua yhtään kuvaa erävieraidemme kolmannesta koirasta eli Sirusta.

Teerien syyssoidinmenot jatkuivat vielä auringon noustessa.

 Muut jäivät vielä hetkeksi passiin, jonka jälkeen jalkautuivat metsään, mutta minä lähdin suonlaidalta töihin.

Sillä aikaa, kun olin töissä, niin muilla oli ollut onneksi hieno eräreissu. Sen lisäksi, että Jyrki onnistui saamaan teeren, jonka ilmeisesti Hilda oli löytänyt ja tuonut Jyrkille, löytyi myös tällainen ainakin toistaiseksi hylätty yksiö metrisellä oviaukolla. Pitänee kevättalvella hiihdellä katsomaan onko asukas tullut unille yksiöön... No ei sentään!

Revittyjen kantojen ja tämän pesän lisäksi löysimme yksi ilta vanhat karhun paskat ihan tästä mökin lähistöltä. Linnuntietä ei varmaan kilometriäkään...

Hali sai vähän osumaa saaliiksi jääneen teeren ansiosta. Jyrki oli perannut teertä, kun koirat olivat pihalla. Hali oli tullut paikalle ja käynyt väärältä koiralta omimaan saalista. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä ottanut Halin rähjäystä tosissaan, mutta Soma otti ja kurmutti Halia niin, että reikä tuli kuonoon. Kuono turposi melko tavalla, mutta näyttää siltä, että selvisimme ilman lääkärikeikkaa.

Hali meni ekaa kertaa Hildan innoittamana yli vesiesteestä, jossa joutui uimaan!

Omilla mailla makkaratulilla.

Hali ei paljon tulilla viihdy, mutta ilmestyi se jostain paikalle, kun Ville puraisi makkaraa. Melkoinen kuulo koiralla!

Kyseisellä reissulla Hali otti hirvihaukut ja puolentunnin hirviajon! Haukussa oli emä & vasa.

Perjantaina, Valiomyrskyn tuivertaessa puita ja sateen vihmoessa, kiersimme minkkiloukkulenkin molempien koirien kanssa. Hilda ilmeisesti nosti sivuoikealta mustan ukkoteeren lentoon. Hali pyyhki tulla sen perässä ja haukkui, kun se tuulessa jäi puuhun istumaan. Silloin Hilda ehti meidän luo ja otin sen kiinni. Villekin kääntyi katsomaan Hildan tuloa ja samassa jo hukkasi puun missä lintu oli. Halikin lopetti haukun ja ryhtyi kaivelemaan varmoja saaliita eli myyriä. Teerestä ei näkynyt enää jälkeäkään. Kyllä taas oli niin lähellä onnistua...

Jyrki sai eilen viimeisen eräpäivän ja viikon rämminnän kruunuksi ukkometson! Hänen sanojaan lainatakseni Suomussalmi on jälleen hellinyt häntä. Ville ei viikon linnustuksessa laukaissut kertaakaan. Ehkä Villen viikon lihakilot täyttyivät, kun se sunnuntaina siirtyi ehdaksi hirvimieheksi ammuttuaan ensimmäisen hirvensä. Emä oli kahden vasan kanssa tullut melkein Villen syliin. Ville oli joutunut ökisemään niille, jotta olivat hieman kääntyneet. Ville tähtäsi toista vasaa ja laukaus osui siististi keuhkoon, eikä yhtään lihaa mennyt pilalle.