sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Aamunkoitosta hämärään

Älypuhelin herättää klo 5.30. On vielä säkkipimeää. Nukuttaa. Eiliset teeripaistin kyytipojaksi nautitut punaviinilasilliset aavistuksen naputtavat otsalohkossa. Niin ja jälkkärijägerit. Tai ehkä tuli vain nukuttua liian vähän.

Pannukahvit on keitetty ja eväät pakattu. Olemme epäkunnioittavasti kymmenen minuuttia myöhässä hakemassa naapuria kyytiin. Käskynjakopaikalle ehdimme kuitenkin sovitusti. Kello seitsemän reikä reikä. On edelleen pimeää.

Metsästyksen johtaja ei ole vielä ehtinyt paikalle. Minua kosiskellaan heti mukaan seuraan. Varsinkin, kun löytyy metsästyskorttikin. Olenko ampunut kiväärillä? Jaa, no hirvikoe on helppo ampua. Toppuuttelen. Eipäs nyt mennä asioiden edelle.

Kuljen jännittyneenä kohti elämäni ensimmäistä hirvipassipaikkaa. Asetumme puron varteen. Tästä ne tulevat yli, jos ovat tullakseen. Päivä valkenee.

Yskittää. Ihan julmetusti kutittaa kurkkua ja yskittää. Ei ole yskittänyt ennen eikä jälkeen, mutta passissa yskittää. Yritän naama punehtuen pidättää yskää. Toivotonta. Kuulen auton lähestyvän reilua kahdeksaakymppiä pikitiellä kivenheiton päässä. Selän ja pikitien välissä on tiheä sekametsä. Ajoitan yskäisyni ohikiitävän auton hurinaan. Köh köh!

Vilu alkaa hiipiä kroppaan, vaikka on + 8 astetta. Huomaan, että välifleece olisi tarpeen. Muutamassa tunnissa varpaat menevät tunnottomiksi kumisaappaissa. En valita. Tietenkään.

Saamme tiedon, että hirvikoira on tulossa meitä kohti. Ottakaa kiinni, ettei mene pikitielle, käy käsky. Koira meni kuitenkin meistä hieman sivuun. Omistaja poimi koiran autonkyytiin. Puretaan passit.

Metsästysmajalla roikkuu nylettynä eilen ammuttu aikuinen. Iso. Katselen orpona, kun miehet tarttuvat toimeen. Kalvoja on kuulemma ikävän työläs irroitella jauhelihaksi menevistä paloista. No mutta minä voin tehdä sen, jos vain veitsi löytyy. Ja sehän löytyy. Minullekin oli siis homma.

Olemme jo hyvässä vauhdissa, kun paikalle tulee lisää porukkaa. Saamme oman pestin hoidettua. Hörppäämme kodassa kahvit ja paistamme makkarat. Katselemme, kun kuukkelit hakevat perkeitä talvijemmaan.

Reippaasti iltapäivän puolella hirvijahti ja paloittelupäivä on pulkassa. Meillä on kuitenkin lintukoirat olleet koko päivän toimettomina. Ei muuta, kun lintumetälle. Hämärtää.

Passissa.

Kotatulet.

Kuukkeli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!