torstai 29. lokakuuta 2015

Haukkuvasta lintukoirasta ulvovaksi hirvikoiraksi

Eilen ehdimme taas pitkästä aikaa erälle. Emme olleet valehtelematta ehtineet kulkea kuin kymmenisen minuuttia, niin Hali heläytti ilmoille kunnon haukun arviolta n. 300 m päässä. Kuulostelimme hetken komeaa tasaista haukkua. Mieliin häilähti ajatus metsosta. Hiippailimme haukulle päin lumiset varvut jalan alla rahisten.

Haukku pysyi jonkin aikaa paikallaan, lakkasi ja alkoi uudestaan. Uusintalöytö linnusta kenties? Kohta haukku vaimeni taas ja oli siirtynyt. Hemmetti. Poroja tai hirvi. Jonkin matkaa edettyämme löysimme lumesta tuoreet hirven jäljet. Sitten alkoi kuulua oikein ulvontaa. Säikähdin, että sudet ovat Halin kimpussa. Saimme sunnuntaina susivaroituksen, kun n. 300 m päässä meidän mökistä oli nähty iso susi. Minä lähdin rynnimään takaisin autolle ja Ville seuraili ulvonnan suuntaan.

Ajaa hurautin seuraavalle tienhaaralle minkä suunnasta ulvonta kuului tulevan. Risteyksessä astuin autosta, jäin kuuntelemaan ja kuulinkin ulvonnan melko liki. Huusin Halia nimeltä. Ajoin hieman edemmäs ja huusin uudestaan. Sieltä Hali rynnisti metsän siimeksestä ja tuli auton luo silmät kiihkosta palaen! Yrittiköhän Hali ulvonnalla viestiä meille, että nyt on kuulkaa iso paisti kiikarissa, tulkaa ja vähän äkkiä? Tämä oli jo toinen hirvihaukku Halille tälle syksyä...

Vaihdoimme paikkaa, mutta erästelystä ei oikein tahtonut tulla enää mitään. Hali oli selvästi uupunut hirvenjuoksusta. Linnunhajujen puuttuessa se kaiveli taas myyriä. Hakkuuaukolla istui ja lenteli teeriä, joista Hali hetkellisesti intoutui, mutta ne lensivät menojaan. Eivät halunneet haukkuja.

Tänään erästelimme omalla jokipalstalla Halin kanssa. Viimeksi Hali sai sieltä metso, teeri ja pyyhaukut. Nyt siellä oli kovasti pyitä ja ehkä metso. Pyy nousi meidän eteen puuhun, mutta Hali oli muualla touhuamassa hajujen perässä eikä äkännyt pyytä vasta kun se meni menojaan. Meillä on nyt tosi huonoa tuuria haukkulintujen suhteen. Yhdelle reissulle Ville päätti jättää haulikon kokonaan pois. No, silloin nousee pyy meidän eteen puuhun haulikkohollille ja Hali haukkuu. Minä kiskon kivääriä Villen selkärepusta ja Hali haukkuu. Ville menee makuulle ja veivaa, veivaa, veivaa itselleen ampumahollia. Hali haukkuu. Kun Ville saa pyyn vihdoin ristikkoon, haukku loppuu!!! Pyy kyyhöttää ristikossa yhtä hiljaa kun alapuolelta kadonnut Hali. No, pyy ois saattanut olla yks untuvapöläys, kun 308 olisi jyrähtänyt...

Vaikkei haukkulintujen suhteen olekaan onnistunut, niin muuten kyllä. Tulin tänään noin kymmenen metriä Villen perässä niin Ville sanoo, että tuon kuusen juurella on jänis.
- Täh?
Kaks metriä musta, ton kuusen persiissä on jänis. Ammunko?
Samassa haulikko lauloi ja jänis oli pomppunsa iäksi pomppinut. Könysin katsomaan minkämoinen jänis siellä oikein oli. Ajattelin, että joku pieni, nuori höppänä, mutta siellähän oli julmetun kokoinen valkoinen metsäjänis! Se on sunnuntaina jänispataa ruokalistalla.

Eilen oli komea auringonpaiste, - 5 astetta, mutta kovahko tuuli.
Erällä meni noin viitisen tuntia. Kävimme molempien koirien kanssa erikseen.

Tänään oli pilvinen, mutta erittäin mukava erästelypäivä. Teimme omat lenkit molempien koirien kanssa. Aikaa vierähti kuutisen tuntia.

2 kommenttia:

  1. Näitä teidän erästelyjuttuja on aina hieno lukea! Tähän semmonen iso peukku ja tykkäysnapin painallus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että joku jaksaa lukea näitä jorinoita. :)

      Poista

Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!