Hali 12 vkoa

Hali 12 viikkoa ja 4,2 kg:

(kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

Ja seisontakuvien päätteeksi iloisen vauhdikas luoksetulo yli esteiden!

Riiviö

Että näin:

Hieman maisteltu, mutta kyllä tästä vielä kesäksi leikkimökin seinustalle komea Herttavuorenkilpipeitto kasvaa...

...Viikkoa myöhemmin... 

Kyllä tästä vielä jonain vuonna Herttavuorenkilpi kasvaa...

"Mitään ole repinyt, olen vaan tälleen lutuisesti..."

"Oikeesti, nää paperit oli jo tässä..."

Totuttelua laukauksiin

Hurautimme tänään ampumaradan liepeille totuttamaan Halia paukkeeseen. Villen piti osallistua haulikkoammuntoihin ja minun samoilla Halin kanssa lähimaastossa. Radan heitin olikin epäkunnossa, joten haulikolla ei päässytkään ampumaan. Haulikon paukkeen sijasta Hali sai siedätyshoitoa järeämpiin kiväärin laukauksiin. Hali säpsähti hieman ensimmäistä laukausta, palautuen kuitenkin heti. Tämän jälkeen laukauksia kuunneltiin hetki istuen, mutta sitten lähdettiin touhuamaan laukauksista välittämättä.

Lopuksi uskaltauduimme ihan ampumaradan viereen parkkikselle ja kävimme laukausten säestämänä iloisesti moikkaamassa joitakin ampujia. Hali sai sediltä paljon rapsutuksia ja pääsi "puremaan" tekojalkaakin!

Pentutreffausta

Ei ois voinut tämän päivän vapaa paljon upeampaan päivään osua. Varjossa + 30, aijaijai!

Halia kävi männäviikolla koiranpennut katsomassa. Pennut olivat vaan kasvaneet jo melko mötkäleiksi. Otso 13 kg ja Tara 20 kg.

Hali katsoi Otsoa ensin ihmeissään, kuin kysyäkseen, että Täh, mikä toi on?!? Hali myös arasteli Otsoa ensin. Toisaalta ymmärrän hyvin Halin tunteet, onhan tuo Otso aika hassunhauskan näköinen ilmestys. Alkujärkytyksen jälkeen tunnelma vapautui ja pentujen paini & temmellys alkoi.

Taraa Hali ei pelännyt ollenkaan, vaikka en nyt tiedä onko Tara yhtään sen särmemmän näköinen kuin Otso (katso kuva alla)! Ehkä Tarassa auttoi tuttu, musta väritys.

Taran kanssa painiessa piti olla kyllä tarkkana, ettei Haliin vahingossa satu. 20 kiloa junttaavaa pentuenergiaa on Halille hieman liikaa. Hyvin Hali osaa kyllä itsekin varoa ja luikkia karkuun puutarhatuolien alle haukkumaan.

Majakka ja perävaunu

Hilda ja Tara olivat oikein mitoitetut painikaverit.

Hilda pääsi painimaan Otsonkin kanssa. Meno äityi kyllä välillä vaarallisen vauhdikkaaksi!

Uimari

Vietimme tänään puolipäivää lainalasten (siskoni Tomi 5 v. ja Jasmin kuukautta vajaa 8 vuotta) kanssa. Oli aivan mahtavan upean lämmin kesäpäivä, joten tarkoitus oli mennä "sinne missä joki virtaa tien yli", mutta siellä oli harmiksemme jokin kansainvaellus ja autoja tupaten täynnä (yleensä siellä ei ole ketään...), joten menimme toisaalle.

Toisaalla Hali (11 vkoa) kävi uimassa! Se ilmeisesti ihan hieman liian innostuneena kirmasi rantavedessä niin syvälle ettei jalat enää ylettäneetkään pohjaan. Hali kääntyi tyynesti ympäri ja veteli kuin tottunein elkein parit uintiliikkeet koiraa (ei edes räiskyttänyt vettä) ja tuli rantaan.

Harmi, ettei kamera ollut valmiina, ja tässä ainoat todisteet Halin komeista uintiliikkeistä. ;)

Uitettu koira miettii, että mitä oikein tapahtui

Hali ei ollut ainoa pikkuinen joka onnistui räpeltämään itsensä jorpakkoon... Tomin paita kuivumassa ja kalsaritkin on märät...

Tuumaustauko

Hilda vilvoittelee

Tutkimusmatkailijoita

Hali oli päässyt Villeltä tänään karkuun! Ville oli luullut, että tuulikaapin ovi on eteiseen kiinni ja vain ulko-ovi raollaan, mutta kuinka ollakkaan molemmat ovet oli jääneet auki. Kohta jo Hali oli mennä vilistänyt meidän kadulla Villen perässä. Hali oli hilpaissut naapurin pihaan auton alle tutkiskelemaan paikkoja. Ei ollut ottanut Villen huuteluita kuuleviin korviin. Ville oli jäänyt odottelemaan karkulaisen ilmestymistä autokatoksesta ja lopulta saanut Halin kiinni.

Samaisessa autokatoksessa oli myöhemmin naapurin toimesta purettu autoa ostoksista. Ostoksia oli viety sisälle ja lopulta takaluukkukin pamautettu kiinni. Hetken kuluttua oli takaluukusta tultu vielä hakemaan jotain. Säikähdys oli ollut suuri, kun avatusta takaluukusta oli pompannut jokin melkoisella vauhdilla ja painellut matkoihinsa. Se jokin oli ollut, kukas muukaan, kun meidän Onni!

Hali ei oikein vieläkään ymmärrä mikä otus Onni on. Onnilla on arvovaltaa. Sen ei tarvitse kuin katsoa tympääntyneenä Halia, niin Hali jättää oudon karvaturrin rauhaan. Tosin haukkuahan sitä varmuudeksi pitää.

Tottista

Perustottelevaisuus alkaa Halille jo hahmottua. Hali osaa, ainakin omalla takapihalla ylhäisessä yksinäisyydessään ilman häiriötekijöitä, käskyt istu (pillillä ruvettu opettelemaan eli yksi puhallus), maate, hauku, ryömi, paikka, tänne (käsimerkki ja pilli), kiipeä sekä seuraa. Ville oli opettanut toissapäivänä Halin haukkumaan käskystä. Oli oppinut kerrasta. Hali osaa myös melkohyvin sanan EI! Tosin Hali yrittää voimakkaasti välillä pullikoida vastaan eli omatahto ja peräänantamattomuus on kova.

Eihän tässä ole kuin neljä kuukautta aikaa hioa perustottelevaisuus kuntoon, jotta syyskuussa päästään jo hieman lajiharjoittelemaan. ;)

Ohessa käskysarja, jonka Ville opetti Halille hetkessä. Kun lähdin töihin maahanmenosta ja käskystä haukkumisesta ei ollut tietoakaan. Olin mykistynyt, kun tulin töistä kotiin ja minulle esitettiin mitä on opittu. Pitihän sitä sitten heti minunkin kokeilla. Olen itse kuvannut sitä samalla kun häärään, joten melko keikkuvaa materiaalia.

"Hyvääääää...ääää"