Tänään ajelimme muutaman tunnin Pudasjärvelle Iso-Syötteelle 15. hääpäivän viettoon. On ollut tapana tehdä joka vuosi jotain, mitä kumpikaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Syötteellä ei olla vielä käyty, vaikka ohi onkin ajeltu.
Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi (432 m merenpinnasta). Huipulta olikin kerrassaan komeat näkymät asuttamattomaan kairaan.
Pienoinen antikliimaksi oli Iso-Syötteelle meno. Huipulle pääsi autolla! Ja laskettelukeskus kun on, niin huipulla oli hotelli sekä kelomökkikylä. Patikoimme sitten jonkun verran suoraan huipulla. Koska Syötteelle pääsi liian helpolla, niin päätimme käydä huiputtamassa vielä Pyhityksen, joka kuuluu myös Syötteen kansallispuiston alueeseen, mutta on Taivalkosken puolella.
Erittäin hyvä päätös. Pyhityksellä pääsimme heti haluttuun fiilikseen kivutessamme lyhyttä n. 160 metrin matkalla jyrkkää, kivikkoista ja juurakkoista nousua. Kaikenkaikkiaan Pyhityksen huipulle oli vain noin 2 km. Kiipeäminen palkittiin, sillä näkymät olivat huikaisevat.
Pyhityksen juurella oli laavu, jossa paistelimme grahamlihikset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!