Tammikuu toi sentään talven. Hätäisimmäthän meinasivat tammikuun alussa perua koko termisen talven, koska joulukuussa oli niin lämmintä (ja märkää). Tammikuun pakkaset onneksi näyttivät mistä talvi on tehty. Lumikolaa ei ole kuitenkaan vieläkään tarvinnut kaivaa esiin. Muutamaan otteeseen on sataneelle lumelle pitänyt harjaa näyttää, ei sen enempää. Eilen juuri puhuimme, että tuokohan helmi-maaliskuu tullessaan kauheat hanget, juuri kun rupeaa odottelemaan lumien sulamista. Nyt sitten media näyttää toitottavan ensi yölle isoja lumisateita, jopa 10 cm.
Metsässä on mukavan laajat kulkumahdollisuudet vähälumisuuden vuoksi. Ei tarvitse kulkea samoja polkuja eikä latujakaan tarvitse vältellä, kun niitä ei ole edes vedetty. Tänään kiersin Hildan kanssa tunnin metsälenkin ennen iltavuoroon (klo 14) menoa. Yhtäkkiä metsäpolulle meidän eteen pelmahti jokin metsänpeto! Jonka kylläkin samalla sekunnilla tunnistin saksanpaimenkoiraksi (saattoi myös olla seropi...). En kyllä ihan väärässä ollut siinä petoasiassa, sillä koiran emäntä kutsui koiraa "Peto, Peto, tänne, tänne"! Melko harvassa on kerrat, jolloin metsälenkillä törmäämme kehenkään. Remmissä hyppivä Hilda olikin hieman innoissaan liekaan kytketystä Pedosta. Ja niin Petokin meistä, äänestä päätellen.
Oskari-myrsky on rysäytellyt puita yhdelle meidän lenkkireiteistä. Hilda esittelee niistä tässä muutaman. Yläkuva on kännykällä räpsäisty hetki ennen Pedon kohtaamista ja alakuva sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!