sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Se oli siinä

Niin se on saatu kanalinnustuskausi päätökseen. Eilen oli viimeinen päivä erästellä. Keli oli aikasen hirveä, mutta mentävä se oli. Ensin Hildan kanssa. Kyllä sitä alkumatkasta, kostean tuulen tuivertaessa luihin ja ytimiin vaatekerrasta huolimatta, mietti kulkiessaan, että mitä järkeä tässä on. Mielessä kävi, että tuskin tällaisella vesiräntäilmalla edes lintuja löytyy.

Eipä kuitenkaan oltu hirveän pitkästi kuljettu, kun huomasin kahden teeren lentävän meidän menosuuntaan. Maasto oli mulle uusi, mutta Ville tiesi, että edessä on hakkuuaukko. Jos teeret meni sinne? Jonkin aikaa kuljettuamme huomaan Villen lyövän maihin ennen kumparetta. Samassa kyykkään minäkin ja levitän Hildalle käsiä, jotta se älyää tulla luo. Ville kääntyy sanomaan mulle, että kyykkyyn ja koira kiinni, mutta homma onkin jo hallussa. Siellä ne mun näkemät teeret istuu koivussa. Ville kaivaa kiväärin repusta ja löytää heti hyvän hollin ampua. 

Teeriakka löytyy puun juurelta. Joimme akan kunniaksi kaatuneella kelolla istuen termarikahvit. Ihan kuin ilmakin kirkastuisi, vaikka ihan yhtä ikävä ilma kun ennen saalista.

Matka jatkuu, kunnes Ville äkkää edessä koivussa useamman teeren. Sitten alkaa ihme rävellys. Mulla on Hildan remmi sotkeentunut reppuun enkä saa sitä omin avuin irti. Kädet pyörii kun helikopteri ennenkuin remmisotku on selvitetty. Ei helvata, mitä oikein touhuamme? Nyt ne teeret karkkosi! Ville oli ihan pahana meidän omituisesta rävellyksestä, kunnes huomaa, että ei, siellä ne teeret yhä on.

Nyt Ville joutui hakemaan ampumahollia. Oli kuulemma jopa ryömien edennyt sohjoisessa maassa. Vaikea ampumaholli ja hieman pitkä matka, mutta teereen oli osunut. Se oli kuitenkin lähtenyt sivulle eli haavakoksi jäi. Kun pääsimme ampumapuun juurelle Hilda haistoi heti teeren menosuunnan ja löysi haavakkona räpistelevän poikateeren kuusen kätköistä tuoden sen meille.

Hilda on noutanut nyt hyvin. Perjantaina oli työpäivä ja kauden toiseksi viimeinen kanalinnustuspäivä jäi kokonaan hyödyntämättä. Hilda pääsi kuitenkin aamulla hommiin, kun naapuri soitti, että pitäis haavakkoteeri löytää. Ville lähti Hildan kanssa hakemaan. Hildan jäljittämä teeri oli pompannut risukosta siivilleen. Hilda oli hypännyt ilmaan, napannut teeren hampaisiinsa, heittänyt oikein voltin pudoten selälleen maahan! Teeri oli pysynyt kuitenkin suussa! Ja se palautettiin Villelle käteen.

Päätimme juoda kahvit toisenkin kivääriteeren kunniaksi. Ville oli konttaamisesta märkänä enkä minäkään paljon kuivempi ilmasta johtuen ollut, joten rupesimmekin värkkäämään oikein tervastulia. Nimenomaan sitten oikein värkkäämään, sillä kyllä hetken saimme turata ennenkuin komeat tulet syttyi. 

Tulilla mietimme, miten käsittämättömän hieno lopetus kaudelle. Tämän takia täällä ollaan!

Tulilta palailimme autolle. Hurautimme mökille. Kuivasimme Hildan, vaihdoimme kuivat sukat, otimme Halin matkaan ja lähdimme vielä Halin kanssa metsään märillä kamppeilla. Teimme viskitaiat Tapiolle, mutta pystykorvalle se ei lepy. Ei näyttänyt nyt edes lintuja, paitsi yhden yhteistyökyvyttömän pyyn. Ihan lopuksi Hali yhytti katajapuskan siimeksestä metsäjäniksen. Kirvoitti siitä 8 minuutin jänishaukun!

Sanomattakin on selvää, että Halin kauteen emme ole tyytyväisiä. Avauksen koppelohaukun jälkeen linnut eivät ole pysyneet haukussa. Haukut on loppuneet ennenkuin olemme edes ehtineet ajatella niihin kerkiävämme. Selkeästi nuori koira, joka ajoittain toimii hyvin, mutta ei vielä osaa lajin hienouksia. Lintujakin on vähän, minkä vuoksi turhautunut koira helposti vain omaksi ilokseen pyydystelee myyriä. Ai niin, lumosi Hali sentään oravan ekaa kertaa elämässään puuhun yks päivä. Ihan haulikkohollilla ois ollut, mutta ai niin, ikiaikaisesti pystärillä pyydetyt oravathan on jostain syystä nykypäivän pystärille virhe... Eikä niitä taida saada vielä edes metästää. 

Jäämme mielenkiintoisena odottamaan ensi kautta. Josko siitä tulisi huikea. Josko kanalintukanta elpyisi. Tämä oli muuten ensimmäinen vuosi mökin oston (vuonna 2008) jälkeen, kun jäimme tyystin ilman metsoa. Tämä on myös ensimmäinen vuosi, kun meinaamme jäädä tänne talven yli. Karkkilan koti on laitettu vuokralle ja maatilaa remontoimme asumiskuntoon. Huomenna on kuitenkin tarkoitus siirtyä mökiltä vihdoin sinne.Luulen, että tämä blogi hiljenee. Kiitos mahdollisille lukijoille. Mikäli jutut yhä kiinostavat, niin ne saattavat jatkua osoitteessa niittykunnas.blogspot.fi. Olet tervetullut!

Akka.

Poika.

Tulet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!