Tara, Otso & Cindy kylässä

Huomenna alkaa viimeinen kesäkuukausi eikä kesää ole vielä ollut. Mulla on mukana seitsemän hihatonta ja neljät sortsit. En ole käyttänyt niitä kertaakaan! Pidän peukkuja, että elokuussa muille vaatteille kuin äsken mainitsemilleni ei ole mitään käyttöä!

Meillä oli täällä vieraita viikon verran. Viime viikon tiistaina tuli Taralaiset. Ne lähtivät perjantaina aamupäivästä ja iltapäivästä tulivat Otso & Cindyläiset, jotka lähtivät kuluvan viikon keskiviikkona. Kyllä minua huvitti, kun Taralaiset alkoivat lähestyä Kainuuta niin täällä oli kesän upein päivä. Muutenkin onnistuimme heidän kanssa luovimaan hienosti sateiden välissä kalastusta, nuotiolla istuskelua ja frisbeegolffiakin. Siskoni perhe joutui taas kärvistelemään melkoisessa kelissä. Siinä missä toisten vieraiden kanssa vietimme upeaa iltaa Kiviniemessä, niin siskon porukoiden kanssa päälle iski karsea rankkasadekuuro, mikä roiski oikein rakeitakin! 

Tara Kiviniemessä.

Frisbeegolfreissulla näimme porot kesälomareissulla Kiantajärven rannalla.

Cindy, Otso, Hilda ja Hali ilta-auringossa.

Raekuuron jälkeen ilta oli upean tyyni ja aurinkoinen. Lapset onkivat innoissaan, eivätkä marisseet kelistä yhtään. Saimme ensimmäisenä iltana paistella lasten onkimista ahvenista fileitä ja toisen onkikerran päätteeksi keittelimme ahvensopan. Taralaisten kanssa pääsimme paistelemaan kuhafileitä.

Siskon perheen kanssa kävimme myös Sotkamossa Angry Birds Activity Parkissa. Koko päivämeni ja kivaa oli! Suosittelen.

Eilisillan veneilytunnelmia. Hienot maisemat ja luontokokemukset pöllöpoikueineen ja kettuineen, mutta kuha ei ollut syönnillään. Saaliiksi vain hauenpuikkoja ja yksi ahven. Onni-kissa pysyi sentään tyytyväisenä.

Mustasilmäsusanna kukkii

Mustasilmäsusannankasvatusprojektini on edennyt viimeiseen lukuun. Syntymäpäiväni (16.7.) kunniaksi toiseen sisällä olevista susannista oli ilmestynyt kukka!

Ulkona kesäkuusta asti kituuttanut susanna on edelleen kitukasvuinen.

Mökkitien päähän viemäni susanna koki heti karun kohtalon. Seuraavana päivänä tuli helle (koko kesänä ollut kolme "helle" päivää). Kasvi on kituuttanut siitä lähtien. Kuuma aurinko ei tehnyt hyvää sisätiloihin tottuneille lehdille.

Saunan kuistille viemäni susanna on kasvanut komeaksi, mutta tarttettas hieman enemmän lämpöä ja aurinkoa, jotta se kukkisi.

Päätän mustasilmäsusannaraporttini tähän. Hieno kokeilu, joka ei ainakaan omista siemenistä ensi vuonna toteudu, mutta ehkä jonain vuonna taas.

Iso-Syöte ja Pyhitys

Tänään ajelimme muutaman tunnin Pudasjärvelle Iso-Syötteelle 15. hääpäivän viettoon. On ollut tapana tehdä joka vuosi jotain, mitä kumpikaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Syötteellä ei olla vielä käyty, vaikka ohi onkin ajeltu.

Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi (432 m merenpinnasta). Huipulta olikin kerrassaan komeat näkymät asuttamattomaan kairaan.

Pienoinen antikliimaksi oli Iso-Syötteelle meno. Huipulle pääsi autolla! Ja laskettelukeskus kun on, niin huipulla oli hotelli sekä kelomökkikylä. Patikoimme sitten jonkun verran suoraan huipulla. Koska Syötteelle pääsi liian helpolla, niin päätimme käydä huiputtamassa vielä Pyhityksen, joka kuuluu myös Syötteen kansallispuiston alueeseen, mutta on Taivalkosken puolella.

Erittäin hyvä päätös. Pyhityksellä pääsimme heti haluttuun fiilikseen kivutessamme lyhyttä n. 160 metrin matkalla jyrkkää, kivikkoista ja juurakkoista nousua. Kaikenkaikkiaan Pyhityksen huipulle oli vain noin 2 km. Kiipeäminen palkittiin, sillä näkymät olivat huikaisevat.

Pyhityksen juurella oli laavu, jossa paistelimme grahamlihikset.

Iso-Syötteen huipulla.

Hilda ja Ville huipulla.

Hali Iso-Syötteellä.

Pyhityksellä ropsi hieman vettä.

Pyhitys on Taivalkosken korkein kohta 422 m.

Hali Pyhityksellä.

Hilda Pyhityksellä.

Tulistelua.

Hildan laavueleganssia.

Hali huilaa ja mamma näprää vehkeitään...

Laavu.

Sudenkorento.

Onnillista elämää

Onni on ollut mökillä viikon päivät toimittamassa hiirikissan virkaa. Ville oli edellisviikon "työkomennuksella" etelässä ja sai kun saikin Onnin mukaansa sieltä. Onni ei mennyt tällä kertaa piiloon lähdön tiimellyksessä.

Onni oli myös laitumella yksi päivä. Lampaat pelkäsivät kissaa! En ole vielä nähnyt, mitä kanat tuumaa kissasta.

Eläinten painot on muuten nyt kunnossa. Onni painaa noin sen hyvän viisi kiloa, Hali on pyörälenkeistä huolimatta saanut lähes kilon lisää painoa ja Hilda painaa ihanteelliset 28 kiloa.

Hiirentappoase tauolla.

Hali kirmaa niittykunnaalla.

Hilda.

Mustasilmäsusannat sekä kasvaa että kituu

Suurin osa Mustasilmäsusannista on ollut eiliseen asti mökissä sisällä. On ollut niin kauhean sateisia ilmoja, etten ole viitsinyt laittaa niitä vielä ulos. Hyvin ne köynnöstävät, mutta eivät kuki. 

Liekö tuo kukkapurkin koko suoraan verrannollinen kasvin kokoon. 

Pari susannaa on kärvistellyt ulkosalla. Ovat ihan hippasen jääneet kasvussa jälkeen. Tässä ulkona olevista se paremmin voiva yksilö. Tänään kasveja täytyi ulkosalla kastella ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. 

Eilen vein mökin pihatien varteen ruosteiseen maitotonkkaan yhden sisällä hyvin kasvaneen susannan. Saa nähdä mitä se tykkää ulkoilusta. Susannahan haluaisi hieman katosta päänsä päälle, että voi olla, ettei viihdy tässä.

Komeimmin sisällä kasvanutta susannaa olen kaavaillut saunan kuistille, koska siinä on kasvin kaipaama katos yllä.

Sepä voi olla, että mun mustasilmäsusannille käy just niin kuin sanotaan. Niitä on kiva kasvattaa ja seurata, mutta kaupasta pitää käydä ostamassa ne komeat, kukkivat versiot.

Yli harjanteen...

Olen nyt melkein viikon pyörittänyt yksin tätä mukavuuksetonta (tyhmä sana, eihän tämä mukavuukseton elämä mitään muuta olekaan kuin mukavaa) mökkiarkea ja 11 eläimen taloutta. Työläin kaikista on tuo meidän Hali. Ja no ehkä veden kanto mäkäräparven korventaessa naamaa. Huiski etelän nainen siinä sitten, kun et käytä ohvia ja molemmissa käsissä on ämpärit!

Olen joka aamu ihan kirjaimellisesti (kahden) kukonlaulun aikaan lähtenyt Halin kanssa +/- 6 km:n pyörälenkille, jotta se jaksaisi olla mökissä nätisti mun työpäivän ajan. Ja onhan se jaksanut. Yhtenä päivänä oli kukkaruukku multineen päivineen pudotettu sohvalle. Arvasin, että lampaat on varmaan laajentaneet laidunaluettaan ja Hali innoissaan kurkkinut niitä ikkunasta.

Hilda-parka on päässyt mukaan vain illan kävelylenkeille, paitsi tänään otin sen mukaan pyörälenkille! Ajattelin pitää Hildan vapaana sivulla, ettei se popsi mahdollisia linnunpoikasia. Olimme hienosti ohittaneet hädissään ympärillämme lentelevän kuovin tms. joka yritti äänekkäästi kiinnittää meidän huomion itseensä. Eihän me välitetty niist.

Olimme päässeet melkein purolle, josta kääntyisimme kahlailutauon jälkeen takaisin. "Surkea" suo oli loppumassa ja metsikkö alkamassa, kun Hilda tonkkaa terävästi tienpientareelle haistelemaan. Linnunpoikasten pelossa komensin Hildan pois. Samassa puskasta sinkoaa joku niin raanakko, nii-in raanakko emo puolittaiseen lentoon. Lähes juoksi tienpiennarta niin matalalla, että Hilda saavuttaessaan melkein maistoi pyrstösulat suussaan.  Pysäytin pyörän ja karjaisin Hildan takaisin juuri ennen kuin raanakkoa esittävä emo kaartoi metsään. Luulen, että kyseessä oli tavipoikue. Emo näytti pikkuruiselta sorsalinnulta.

Hilda oli välittömästi kytkettävissä ja tuli luo. Loppumatkan pyöräilin sitten molemmat koirat remmissä. Ajattelin päästää Hildan takaisin pyöräillessä tavipaikan jälkeen uudestaan irti, koska olimmehan jo saman reitin pyöräilleet, niin eihän siellä nyt enää mitään voisi olla... Eipä.

Mökille oli enää noin puoli kilometriä matkaa, kun oikealta puolelta lähtee valtavalla rytinällä lintu lentoon. Koirat sinkaisevat remmeissään vasemmalta oikealle ja minä onnistun hyppäämään ketterästi kahdelle jalalle pyörän satulasta. Koirat oli aivan into piukeena! Hali haukkuu ja vetää. Hilda hyppii tasajalkapomppua ilmaan ja pitää ihme kirkuntaa. Voin kertoa, että Hilda ei olisi ollut enää välittömästi kytkettävissä, kun metsästä lähti metso! Jouduin noin satametriä taluttamaan pyörää, koska koirat oli niin kiihkoissaan.

Ajattelin ensin, että se oli koppelo, mutta miksi se olisi lähtenyt niin aikaisin, jos sillä oli poikaset? Mietin myös, että olisiko se voinut kuitenkin olla ukkometso. Mutta sanooko ukkometso mennessään kot-kot? Toivottavasti se ei ollut koppelo ilman poikasia... Jatkuvat sateet on saattaneet olla hieman haastava keli pysyä hautomassa ja sen jälkeen saada poikaset säilymään hengissä märässä ja mäkärättömässä maastossa. No, nyt on mäkärää! Silloin tietää, että niitä todella on, kun paikallisiakin vaivaa!

Kaikki aamun pyöräilyt on olleet kivoja. Sadekuurot eivät ole osuneet lenkkimme ylle. Pääsääntöisesti on jopa aurinko paistanut lämpimästi. Tämän päivän lenkki oli silti ehdottomasti paras, kun Hildakin pääsi mukaan. Mahtavasta lenkkifiiliksestä huolimatta luulen, etten sentäs yksin lähde kahden koiran kanssa enää pyöräilemään. Niissä on voimaa kuin pienessä kylässä, kun kanalintu lähtee. Seuraavalla lähdöllä saattaisin tarvita jo vähintään otsaan laastaria. Villen kommentti pyörälenkkiimme oli, että olet kyllä humu!

Pieni pala hiekkatietä mitä pyöräillään. Ei ole ketään tullut vastaan. Suuntaan, mihin yleensä pyöräilemme, saisi polkea n. 20 km, että tulisi asutusta. Hieman enemmän tulee ehkä möykättyä, kun jos etelässä pyöräilisi. Jotenkin sitä miettii, että nalle kirpoaa taimikosta kankkuun muuten kiinni... "Minä poika pyöräilen, yli harjanteen" laulelu on ainakin toistaiseksi pitänyt nallet tipotiessään.

Tässä ihana puro, mistä käännymme takaisin pienen kahlailun jälkeen.

Lenkin jälkeen pitää venytellä. Ja samalla tarkkailla mitä uuhet duunaa.

Pitää myös osata rentoutua.

Hali parka

Halia nyt hieman koetellaan. Olin sen kanssa sunnuntaina keräämässä pyykkiä narulta. Hali oli remmissä, koska olemme pääsääntöisesti pihapiirissäkin pitäneet koirat kytkettyinä pieniä pisulenkkejä lukuunottamatta.  Laitoin remmin kannonnäreeseen kiinni siksi aikaa, kun irrottelin pyykkejä narulta. Hali sai loihdittua itsensä irti kannosta ja hihkunnastani huolimatta viipotti suoraan lammasaitauksen sähkölankoihin. No, sähkötällihän lankojen nuuhkaisemisesta tuli ja hirmuinen poru.

Hali rynnisti saunapolkua mökille päin häntä löpsöllään, remmi perässä raahautuen. Hali pysähtyi istumaan, mutta jatkoi ulisten matkaa, kun vähänkään saavutin. Hali juoksi auki olevasta ovesta mökkiin sisälle papan turvaan. Vaikutti hieman siltä, että Hali luuli minun jotenkin olevan sekaantunut tähän ikävään juttuun. Hetken aikaa Hali oli vielä häntä löpsöllään ja katseli minua epäilevänä, mutta piristyi sitten uskaltaen tulla mammankin lähelle.

Maanantaiaamun pyörälenkillä Hali alkuriemussaan onnistui ajautumaan liian lähelle pyörää. Poljin osui Haliin ja taas ulistiin ja luotiin minuun syyttävän kysyviä katseita tyyliin "oikeesti, yritäkkö sää tappaa mut?"

Tämän aamun pyörälenkille lähdimme hieman rauhallisemmissa tunnelmissa ja pyörään osattiin pitää kunnioitettavampaa etäisyyttä.

Onneksi Halille on tapahtunut jotain mukavaakin. Hali on saanut uuhista uusia ystäviä. Net on suukotelleetkin niityllä.